Ajatuksia imetyksestä

Jahas palataas lempiaiheeseeni. Aloitetaan siitä että mä en yhtään tykkää siitä että nykyään ei imetyksestä voi puhua oikeen millään tavalla, ettei kukaan vaan loukkaannu, syylisty jne. Omasta onnistuneesta imetyksestä ei saisi puhua, tosin tuntuu että tämä koskee kaikkea onnea elämässä. "kel onni on, se onnen kätkeköön" vai miten se nyt meni. Joka tapauksessa, jaan edelleen mietteitäni OMASTA imetyksestäni ja ajatuksistani aiheesta. Toivon että pystyn kirjoittamaan niin että kenenkään ei tarvitse loukkaantua sanomisistani.

Imetän edelleen monta kertaa päivässä, en kuitenkaan enää lapsentahtisesti. Se tarkoittaisi että imettäisin n. 15min välein, eli aina kun lapsi muistaa maidon tai hänelle tulee tylsää. Useimmiten sanon siis ei nyt, myöhemmin tms. ja lapsi on tähän täysin tyytyväinen. Päivisin huikkaa otetaan kuitenkin n. 5 kertaa, ehkä, riippuu paljon olemmeko kotona vai jossain menossa. Öisin imetän myös edelleen, ei ole ollut kiinnostusta tai jaksamusta tehdä asialle mitään. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin ehkä ärsyttää ja luulen että kevään aikana ehkä teemme jotain yösyömisille, saa nähdä. Lupaan kertoa teille sitten jos näin käy!

Tällä hetkellä imetys ei ole ihanaa,eikä kamalaa. Se on tavallista, en ajattele sitä sen enempää. Se on lapsen ruokkimista. (Kyllä lapseni edelleen nauttii maitoa niin paljon että sitä voi pitää ruokailuna, varsinkin kun muita maitotuotteita ei ole käytössä*). Pari kertaa päivässä se ärsyttää. Minua ärsyttää se että lapsi tulee luokseni, työntää kädeen paidan sisään, nappaa nännistä kiinni ja yrittää kaivaa sen ulos. Sitten pari kertaa päivässä katselen lasta hänen imiessään rintaa rauhallisena, rintaa silittäen ja mietin miksi ihmeessä lopettaisin, kun nautin näistä hetkistä niin paljon.

Imetys on helppo keino rauhoittaa lapsi hetkeksi. Pimu on (oman arvioini mukaan, verrattuna muiden lapsiin) hiukan yliaktiivinen. Häntä on vaikea rauhoittaa mitenkään ja imetys onkin helpoo keino saada kierroksillä käyvä lapsi hetkeksi vetämään henkeä ja rauhoittumaan.

Hirveästi kukaan ei ole onneksi kommentoinut imetystä, vielä, eiköhän sekin ole edessä. Pitäisi miettiä varmaan etukäteen mitä vastata kommentoijille jotka päivittelevät kun "noin iso lapsi" käy vielä rinnalla. Minulla ei ole tarvettaa lopettaa, eikä lapsellakaan, joten minkä ihmeen takia vieroittaisin lapsen rinnalta? En muista kirjoitinko täällä, mutta kun kävimme 11kk ikäisen lapsen kanssa suuhygienistillä hän jossain vaiheessa kommentoi. "No kohta sinäkin pääset siitä (imetyksestä) eroon". Miehen mukaan mun ilme oli näkemisen arvoinen. En jaksanut kertoa suuhygienistille että imetys ei ole mulle mikään mistä pitää päästä eroon, enkä ole sitä lopettamassa 1v synttäreiden kunniaksi.

Eipäs, on mulla yksi syy miksi voisi harkita vieroittamista. Mun painoni ei enää pysy kurissa. Se pitkään pysyi -5kg ennen raskautta edeltävässä painossa, mutta on näköjään taas tippunut pari kiloa lisää. Ja minä syön, syön aina kun lapsikin syö, eli 2-3h välein ja herkuttelen. Ja syön vaikka ei olisi nälkä.Mutta ei siitä sen enempää

No palatakseni siis imetykseen, niin lisätään tähän se tieto-osio loppuun. Liittyen siis isomman lapsen imetykseen.
-Äidinmaidon koostumus muuttuu kun lapsi kasvaa, mutta se EI muutu sokerivedeksi tms. Proteeinipitoisuus mm. kasvaa ja maito tyydyttää isomman lapsen ravitsemuksellisia tarpeita muun ravinnon ohella.
-WHO suosittelee imetystä vähintään 2 vuotiaaksi, ympäri maailman.
- Lapsi saa rintamaidosta vastustuskykyä niin pitkään kun rintaa imee, ei vain ensimmäisinä kuukausina. Imetettävät lapset ovat terveempiä verrattuna niihin joita ei enää imetetä.
- Äidinmaito on lapsen elimistölle aina luonnollisempi vaihtoehto kuin lehmänmaito. Ei ole mikään pakko ruveta antamaan lapselle maitotuotteita 1v iässä. Lapsi ei niitä tarvitse jos imee rintaa.(Huom. oikeanlaisella ruokavaliolla lapsi ei tarvitse maitotuotteita missään vaiheessa) Äidinmaidosta ravintoaineet imetytyvät paremmin kuin lehmänmaidosta.
-Äidinmaito suojaa kariekselta!
- Äidinmaito edistää lapsen vatsan toimintaa (ehkäisee ummetusta)

(*Maitotuotteet eivät ole edelleenkään käytössä lapsen maitoallergian takia, en ole jaksanut 1v synttäreiden jälkeen edes altistaa lasta millekkään, vaan suosiolla ollaan ilman)

Kyydissä

Vaikka lapsi on iso niin meillä kannetaan edelleen. Mieskin itseasiassa kantaa nykyään enemmän kuin koskaan. Varmaan viikottain ottaa neidin vähäksi aikaa kantoreppuun etupuolelle hengailemaan :) Ja jokin aika sitten nukutti lapsen onnistuneesti yöunille reppuun (Harmi vaan ei saanut lasta nukkuvana sänkyyn asti).

Kantovälineitä on kertynyt jos jonkin moista tässä reilu vuoden aikan. Alkuun käytettiin eniten Tulan reppua ja kun se jäi pieneksi hommasin tilalle taaperokokoisen. Meillä on myös toinen taaperokokoinen reppu, kotimainen wompat-reppu (liinalapsi.fi). Tarkoituksen oli pitää vain toinen repuista, se joka osoittautuis mukavammaksi käytössä. No repuissa on puolensa. Tula on loistava edessä ja wompat selässä. Mies käyttää vain tulaa. No todennäköisesti wompat jatkaaa matkaansa, sillä pärjäämme kyllä varmaan yhdelläkin repulla.

Liinoja on kertynyt 7 kappaletta, eri mittaista ja materiaalista. Ne jotka ovat käyttäneet liinoja enemmän tietävät että jos kantaa paljon niin ei kyllä yhdellä liinalla pärjää. Ainakin yksi pidempi ja yksi lyhyempi on tarpeellinen. Tällä hetkellä liinalla tulee kannettua sen verran vähän että 6 liinastani 4 onkin myynissä.

Eniten kannan selässä, sekä liinalla että repulla. Reppu on kätevä, sillä se toimii aina ja on mukava. Liina on jopa reppua mukavampi kun sidonta osuu kohdalleen. Välillä on kuitenkin niitä päiviä kun lapsi ei malta sitomisen aikaa ja sidonnasta ei tule mitään. Liinat on myös kauniimpia. Lyhyt liina kulkee myös mukana helpommin kuin reppu.

Edessä kannettaessa reppu on ihan ehdoton. Liina ei edessä tunnu vaan niin mukavalta kuin reppu. (Tämä johtuu pitkälti varmaan siitä että en ole niin paljoa käyttänyt liinaa edessä kantamiseen kun kannoin pimu ollessa pienempi niin melkein aika repulla. Viime aikoina edessä on kannettu aika paljon, sillä päikkärit neiti nukahtaa reppuun ulkona melkein heti. Rattaissa ei enää malttaisi millään istua. Ja koska joku kuitenkin miettii, niin ei tunnu missään 13.5kg repussa vaikka kannakkin edessä. Ergonominen reppu on kyllä nimensä mukaisesti ergonominen!

Ulkoilua varten meillä on ihan oma liina, sellainen rönttöliina. Ei haittaa jos päät lahaa maata hiekkiksellä tms. sillä voi nopeasti kaapata uhmailevan pikkutaaperon selkään kyytin kun on aika mennä kotiin syömään vaikka lapsi ei haluaisi.

Noin kuukausi sitten lapsella oli myös ilmeisesti joku mahatauti. Oksensi mahansa tyhjäksi muutamaan otteeseen keskellä yötä. Miten saat lapsen nukahtamaan jos hän aina nukahtaa tissille, mutta tissin antaminen saa aikaan oksentamisen? No kantoreppuun tietenkin.

Arjessa kantaminen helpottaa ruuanlaittoa, omaa laittautumista, pyykinripustamista jne. Tässä iässä lapsi ei haluaisi että äiti tekee mitään, kitisee vaan puntissa kiinni, mutta kas kun pääsee selkään ja näkee hyvin mitä ruokaa äiti laittaa jne niin jo on hymy taas kasvoilla :D

Milloin ja millä te kannatte, vai kannatteko?

Tänään syötiin

Tänään meidän ruokailut näytti tältä. Ruoka-ajat vaihtelee aina vähän sen mukaan miten heräillään.

Aamupala n. klo 9 Pimu söi vähän leipää ja jämät hedelmäsosepurkista ja vähän tomaattia. Itse söin leipää, omenamehua ja teetä.

Lounas klo 11.50. Pimulle lämmitin kalakeittoa ja pakasteesta kruunukasviksia sekä tomaattia. Kalakeitosta upposi porkkanat ja kasvikset söi kaikki, muuten tapnasa mukaan taas nirsoili. Itse söin pari leipää ja mysliä.

Välipala klo 15.15. Pimulle pala banaania että jaksaa päivällistä odottaa. Itselle iso kuppi teetä ja loput banaanista.

Päivällinen klo 16. Koko perhe syötiin aurinkokuivattutomaatti-kanakastiketta ja kauramakaroneja. Lisäksi kypsennettyä kukkakaalia. Pimulle maistui makaronit hyvin (kuten yleensä) kanat ja kukkakaali ei maistunut.

Iltapalaksi (18.30) keitin minulle ja pimulle kauramaitoon ja soijamaitoon riisipuuron jonka sekaan laittettiin vähän hedelmäsosetta. Pimu söi vain pari lusikallista.

(Äidille vielä lakuja lapsen nukkumaan mentyä)

Pimu edelleen kieltäytyy syömästä lihaa. Missään muodossa ei oikein kanat ja lihat kelpaa. Tofukaan ei enää kelpaa. Kanamuna maistuu edelleen loistavasti mutta ei sitäkään viitsi joka päivä tarjota. Linssejä yritän upottaa ruokaan kuin ruokaa jotta pimu saisi niistä proteiinia ja maidosta tietty saa myös (ja leivästä ja kasviksista), en ole vielä huolissani.

Nirsoilu kyllä ärsyttää. Monet ennen hyvin maistuneet ruuat ja hedelmät  eivät uppoa sitten millään ja tuntuu että lautaselta katoaa aina vain samat eväät: porkkanat, makaronit, muna, kukkakaali, banaani ja mansikat. Hohhoi. Itse olen todellakin kaikkiruokainen ja pahin kauhuskenaario olisikin että lapsesta tulisi kauhean nirso :(

Toi kanapasta on muuten hyvää. Pikaohje siihen on: sipulia ja kanaa kypsennetään pannulla. Lisätään basilikaa, timjamia ja mustapippuria ja aurinkokuivattuja tomaatteja pilkottuna. Sitten vähän tomaattipyrettä joukkoon. Lopuksi kaurakermaa 1 prk ja vähän vettä. Nauti pastan kanssa!

Työasioita part 2: Urahaaveita

Kuten edelliseen työasioita käsittelevään kirjoitukseen kirjoitin että minulla on haaveita työasioihin liittyen. Itse olen sellainen ihminen joka haaveilee, mutta ei vältämättä tavoittele unelmiaan. Haluaisin kehittyä, mutta en oikein tiedä mistä aloittaisi ja lopulta pysyn vanhassa tutussa. Toivon että pääsisin tämän yli ja pääsisin jossain vaiheessa toteuttamaan haaveitani ja toimisin joskus töissä sellaisena kätilönä kun olen monta vuotta haaveillut.

Minulla on kaksi (ja sata muuta) asiaa joita haluaisin kehittää suomessa. Imetys on niistä ensimmäinen. Minusta tarjolla on liian vähän tuoretta ja ajankohtaista tietoa imetyksestä synnyttäneille ja imettäville äideille. Imetysluvut ovat huonot ja syy tähän on mielestäni siinä, että äidit eivät uskalla kysyä apua ja neuvolassa apua ei uskalleta tarjota tai edes puhua imetyksestä (syyllistymisen pelon takia). Kätilönä synnytysosastolla/synnyttäneiden osastolla en voi tähän juuri puuttua. Toinen asia on synnytyksen medikalisoituminen ja se että synnytysosastoilla on liian kiire. Tähän en edes tiedä miten puuttua, onneksi kätilöliitto yrittää ainakin. Kuitenkin haluaisin että synnyttäjät valmistautuvat synnytykseen ja tähän hyvä synnytysvalmennus olisi poikaa. Minua ärsyttää että synnytysvalmennus (jos sitä on) käsittelee vain sen mitä lääkkeitä voit saada. Kun minun mielestäni pitäisi keskittyä siihen miten naisen keho toimii, vahvistaa naisen (ja puolison) luottamusta kehon toimintaan, antaa ohjeita rentoutumiseen ja liikkumiseen ja kertoa niistä kivulievitysmenetelmistä (luonnolisista ja myös lääkkeistä).

Olenkin harkinnut vielä terveydenhoitajatutkinnon suorittamista jotta voisin työskennellä neuvolassa. Silloin voisin ainakin paikallisesti vaikuttaa kyseisen neuvolan alueen imetysohajukseen ja valmennukseen. Katsotaan kun tuska edellisen tutkinnon suorittamisesta on hälvennyt niin voi harkita koulunpenkille paluuta.

Se varsinainen urahaave on kuitenkin toimia kätilönä yksityisenä ammatinharjoittajana. Haaveissa olisi ehkä aloittaa työskentely ensin valmennuksilla ja synnytyssuunnitellulla ja imetyohjauksella ja mahdollisesti doulana toimimisella. Jossain vaiheessa haluan ehdottomasti toimiä kätilönä kotisynnytyksissä. Tätä varten edellytän itseltäni kuitenkin ikää ja kokemusta lisää. Olisi kuitenkin upea päästä  nyt esimerkiksi doulaksi kotisynnytykseen katsomaan ja kokemaan sitä tunnelmaa.

Jotta edes yrittäisin tavoitella unelmiani, niin olen tässä harkinnut ensimmäisen askeleen ottamista ja harkinnut yrittäjäkurssille osallistumista. Jostainhan se pitää aloittaa :D

Pimun kuulumiset

Pimu on siis ihan kohta 1v 3kk. Neuvolahan meillä on vasta 1,5 vuotiaana. Mutta käytin pimun kotivaakalla ja se näytti vähän reilu 13kg (12.7 oli 1v). Pituudeksi arvioisin n.80cm. Suurin osa vaatteista on 86cm, osa 92cm. Samat bodyt on nyt mennyt tosi pitkään, mutta housuissa kasvun huomaan, ennen kaikki reilut housut alkaa käydä lyhyiksi. Lapsi on sii vihdoin alkanut kasvattaa jalkojaan :D

Sitten ihan ranskalaisin viivoin juttuja pimusta

- lempiruokia on bolognesekastike ja pasta, kypsennetty porkkana, banaani ja kananmuna
- pimu osaa syödä itse haarukalla kohtalaisesti, välillä pitää auttaa ruokaa piikkeihin. Hän osaa myös juoda itse tavallisesta lasista. Vesi on ruokajuomana, ja sitä menee päivässä n. 3-4dl. Lusikalla syönti ei onnistu niin hyvin kun suuhun laittaessa pimu kääntä lusikan väärin päin ja löysä ruoka valahtaa lusikasta ennen suuta :D Useimmiten syö kuitenkin sormin.

-Uusia sanoja ovat orv=korva, memä= nenä, mummo ja keinuessa sanotaan iii-aa (kii-kaa). Sanoja on siis hallussa vähän alle kymmenen. Ymmärrys on ihan valtavaa, ei voi tajutakkaan että lapsi ymmärtää oikeastaan kaikki yksinkertaiset asiat mitä hänelle puhutaan!

-Tahtoa löytyy. Itkuraivarit saadaan nykyään pari kertaa päivässä kun äiti ei esim. päästä kaappia kaivelemaan tms. Pukeminen ja vaipanvaihto on haasteita nekin.

- Me on ruvettu ulkoilemaan enemmän ja sain pimun vihdoin suostumaan kävelemään ulkona. Pimu tykkää kävellä ulkona ihan eri suuntaan kuin äiti haluaisi (ja sitten ne raivarit kun ei saakkaan mennä autotielle jne.) keinumisesta myös tykkää. Välillä käydään kävelyllä pimu kantorepussa tai liinassa.

- Potta on unohdettu toistaiseksi, koska siinä ei enää viihdytä. Vaikka ennen pimu ilmoitti kakkahädästä ja kakat tehtiin potalle, niin niin ei tehdä enää.

- Pimu nukkuu edelleen minun kainalossa ja on alkanut öisin potkimaan ja pyörimään kun ennen nukkui rauhassa paikallaan. Onneksi laidaton pinnasänky tuo lisätilaa sänkyyn ja yleensä kaikki mahtuu nukkumaan hyvin.

-Lemppari lelut on tällä hetkellä kirjat (edelleenkin), dublot (joista osaa hienosti kasata tornin!), brion pelle

-Pimun lempipuuha on varmaan katsoa iskän kanssa kännykästä videoita itsestään. 

Työasioista part.1

Nojuu, mistäs sen aloittaisi. Valmistuin kätilöksi siis 2010 syksyllä ja ehdin olla töissä lähes 1.5 vuotta ennenkuin jäin äitiyslomalle. Tästä ajasta työskentelin vajaa puolivuotta vastasyntyneiden teholla ja loppuajan synnyttäneiden osastolla.

Kätilökoulutuksessahan on tietys direktiivit joiden mukaan harjoitteluita suoritetaan. Ennen valmistumista pitää hoitaa tietty määrä synnytyksiä, raskaana olevien seurantakäyntejä, synnytyksen jälkeistä tarkkailua jne. Kun tein harjoitteluita eri paikossa näin kätilön työtä eri näkökulmista ja samalla pystyi jo arvoimaan mikä kiinnostaa muita enemmän. Koulutukseen kuuluu myös sairaanhoitajan tutkinto ja samat harjoittelut ja teoriat kuin sairaanhoitajilla. Vaikka hoitoalaa kumpikin on, niin yksi oleellinen seikka erottaa nämä toisistaan. Sairaanhoitaja hoitaa sairaita, kätilö hoitaa tervettä naista. Toki raskauteen ja synnytykseen voi liittyä sairauksia ja ongelmia, mutta silti raskaus ja synnytys ei ole sairaus. (Vaikka voisi näin ajatellakin, kun miettii miten paljon toimenpiteitä, lääkkeitä ja tarkkailua synnytyksissä käytetään yleisesti). Mutta siis huomaan itsessänikin sen että minusta ei olisi sairaanhoidon työhön.

Mutta siis minulle synnyttäneiden osasto on se tutuin paikka, siellä työskentelin ennen äitiyslomalle jääntiä ja siellä olen myös opiskellessani tehnyt kaksi kesää kesätöitä. Se on myös paikka, minne vannoin etten valmistuttuani mene töihin :D (no tuore kätilöhän menee juuri sinne missä niitä töitä sattuu olemaan, kätilöillä kun ei todellakaan ole paikkoja auki pilvinpimein ja ainakin pk-seudulla saa vähän jännittääkin saako töitä vai, jos ei ole jalkaa ovenvälissä jonnekkin). Synnyttäneiden osasto eri kaupungissa olikin sitten ihan erilainen asenteiltaan ja ilmapiiriltään ja viihdyin (ennakko-odotuksista huolimatta) erittäin hyvin. Mutta en voisi ikinä kuvitella tekeväni pidempää "uraa" siellä, sillä haluan nähdä ja kokea muutakin ja toteuttaa haaveitani (joista lisää myöhemmin).

Nyt hoitovapaalla on tullut mietittyä töihin paluuta. Varmastikkin palaan vanhaan työpaikkaani, jos töitä vain, sillä minulla ei vielä ollut vaikuista työsuhdetta. Todennäköisesti töihinpaluu tapahtuu siis vuoden vaihteessa. Mutta olen puhunut miehen kanssa että jos kesällä/syksyllä olisi tarjolla joku lyhyt pätkä töitä, voisi mies jäädä vähäksi aikaa kotiin.

Jatkan töihin liittyvistä haaveista/suunnitelmista lisää myöhemmin

Lapsiperheen kotona

Olen huomannut ja lukenut että turhan moni äiti (minä mukaan lukien) stressaa turhaan kodinhoidosta. Siis toki pitää pyykkiä pestä jne. Mutta ei sen kodin tarvi sisustulehtien kotia muistuttaa. Monessa blogissa näyttää turhankin ruusuiselta ja mä olen vakuuttunut että harvalla näyttää kotona niin siistiltä kun useimmissa baby/lifestyle blogeissa. Joten saanen esitellä asuntomme eräänä sattunnaisena päivänä. Ei siistiä, mutta ei niin paha kaaos ja sotku kuin voisi olla.

 Syöttötuolin kondis ei onneksi välity kuvasta, eikä pöydän pinta joka on hakattu lommoille, haarukoilla ja lautasilla. Hammasharja ja fairykäsittely odottelisi tuolia kunhan olisi joskus intoa sellaiseen...

Hmm.. Tiskipöytä täynnä tiskiä, pahvia ja biojätettä odottamassa roskiin viemistä. Ja kaikkea muuta.

Pyykkiteline on sisustuselementti, meidän tapauksessa niitä on aina kaksi... huomatkaa pikku apurini joka on sitä mieltä että pyykit on jo kuivia ja ne voi ottaa narulta :D

Lelut, niitä on jokapaikassa. Lattioilla, pöytien ja sohvan alla, sängyillä, pöydillä ja nykyään löydän jotain yleensä myös kengistäni! Turha laittaa niitä paikalleen, kun ne kohta taas levitellään...

Muistakaa hyvät kanssa äidit levätä silloin kun lapsi nukkuu, se ei ole oikea hetki tehdä kotitöitä.

Huhuu!

Olinko liian pitkään poissa, onko täällä enää ketään!?

Kertokaapa te siellä ruudun toisella puolella, mistä haluaisitte minun kirjoittavan. Onko jotain erityistä mitä haluaisitte minun kommentoiva tai kertovan miten meillä tämän asian kanssa.

Bloglovin!

Kuuleman mukaan google reader ajetaan alas joten siirryin minäkin käyttämään bloglovinia. Sivupaneelista löytyy nappi jolla voit lukea blogiani sitä kautta! Google readerin käyttäjät, bloglovinilla voi kopioida automaattisesti lukemasi blogit bloggerista, joten niitä ei tarvitse yksitellen sieltä etsiä!

Liity siis sinäkin jos et jo ole siellä!

(huom. alla uusi postaus meidän kuulumisista)