keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Vinkkaan vielä täällä kertaalleen uudesta blogista, mikäli joku haluaa sitä käydä lukemassa. Osoite löytyy alemmasta kirjoituksesta. :D

torstai 10. lokakuuta 2013

Uusi blogi löytyy täältä http://alaniksenoma.blogspot.fi/ tervetuloa sinne. Samanlaista löpinää kuin täälläkin mutta yksityisyytemme lisääntyy.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Kiitos ja kumarrus

Blogi on tullut tiensä päähän ja kaikki kirjoitukset poistin näkyvistä. Kiitos kaikille tutuille ja tuntemattomille jotka ovat täällä lukeneet ja kommentoineet. Jatkan kyllä muiden kirjoitusten lukemista ja yritän aktivoitua kommentoimaankin enemmän :)

lauantai 28. syyskuuta 2013

Alkusyksyn kuulumisia

Pitkästä aikaa taas täällä. Oishan mulla ollut aiemminkin jo paljon kerrottavaa, mutta ollaan oltu kipeitä ja aika on kulunut ihan muuhun kun koneella istumiseen.

Kuten viimeksi mainitsinkin niin neiti on kyllä oppinut kuivaksi. Reilut pari viikkoa ollut täysin päiväkuiva ja tuon parin viikon aikana on sattunut vain yksi vahinko ja se oli omaa syytäni kun ulos lähtiessä en käyttänyt pissalla. (eikä silloinkaan pissa tullut housuun paljon vaan neiti pidätti loput kunnes päästiin kotiin pissalle.) Yökuivaksi neiti todennäköisesti oppii myös aika nopeasti, sillä sattuneesta syystä (kts. alla) suurin onasa yövaipoista on ollut viime aikoina kuivia.Äiti kiitää kun ei tule vaippapyykkiä :)

No me sitten yövieroitettiin tyttö ja se meni tosi kivuttomasti ja helposti! Kerron lisää ihan omassa jutussa kunhan ehdin. Mutta yöt on parantuneet huimasti ja koska yöllä ei juoda niin tosiaan ne vaipatkin on sitten kuivia!

Päivähoitopaikka päätös kolahti eilen postiluukusta ja nyt alkaa todenteolla sen jännittäminen ja suunnittelu. Töitä ei itsellä ole vielä tiedossa ja osastolla josta jäin äitiyslomalle ei kuulemma taida töitä olla tarjolla joten se koittaa puhelinrumba ja töiden etsiminen minulle.

Mutta nyt nautin omaa aikaa punkkulasin (!) ja good wifen ääressä :D

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Päiväkuivaksi opettelua

Just kun neuvolassa todettiin terveydenhoitajalla että ei tuu pottaan mitään niin johan alkoi muuten tulemaan. Viikon verran on tässä nyt menty niin että kotona lähes jokainen pissa on tullut pottaan, samaten kakat. wuhuu!

Alkuun halusi välillä vaipan ja saattoi sitten pissiäkkin sinne mutta tuli sitten surkeana kertomaan "pippi" kun pissi tuli vaippaan. Nyt ei halua vaippaa tai housuja vaan juokseen päivät pitkät pylly paljaana. Useimmiten menee omatoimisesti potalla ja hihkuu riemusta kun pissi tulee, välillä kun aavistan että nyt pissi olisi tulossa, muistutan potasta ja neiti menee sinne ja tekee tarpeensa.

Me on oltu nyt flunssan takia aika pitkälti kotona vaan niin se on varmaan editänyt sitä. Pihalla kun on menty niin tottakai vaippa laittettu ja pissi on sinne saattanut ulkona tulla, mutta ulkonakin tyttö siitä kertoo.

Tyttö on itse ihan innoissaan. Hihkuu riemusta, taputtaa ja kurkkii pottaan. Mä vielä innostin vähän lisää alussa ja annoin tarran pottaan liimattavaksi aina kun sinne tuli jotain. Nyt aina potan huuhtelun jälkeen tyttö jo itse suuntaa "tarralaatikolle" ja liimaa tarran pottaan :)

Mä olen niin ylpeä tuosta tytöstä ja matka päiväkuivaksi on alkanut. Aika lailla "kotikuivia" jo ollaan, viikon sisällä on tapahtunut vain 2 vahinkoa. Ensi viikolla olisi kaverin luo menoa, saa nähdä malttaako sielläkin pissiä pottaan :)

(Hyvään aikaan muuten tyttö aloitti, meidän pesukone lähti huoltoon ja ennen lainakoneen saamista me oltiin useampi päivä ilman pesukonetta, pyykitupaakaan ei ole. Onneksi ei kertynyt montaa vaippaa sinä aikana)

keskiviikko 21. elokuuta 2013

1,5v neuvola

No nyt oli odotettu 1.5v neuvola vaikka ikää onkin jo kuukausi enemmän. Nytkin käynti vain terkkarilla, 3 viikon päästä meillä on vielä lääkäriaika.

Olipas ihana terkkarikäynti. Joka kerta ehkä alan tykätä tuosta meidän tädistä enemmän, vaikka alkuun en ollut ihan varma onko meidän ajatusmaailma samalla tasolla, mutta hän tuntuu kunnioittavan perheen omia valintoja <3 Ei siis urputusta yösyönneistä tms. Mutta varmisteli kyllä että jaksanhan minä jne. Ja huomioi isänkin!

Pimu on kehittynyt kuten asiaan kuuluu ja kasanut kovasti. Tyttö pääsikin isojen tyttöjen vaa'alle kun todettiin ettei kannata vauva-vaa'alla punnita kun sen kiloraja on 15kg asti :D Komeat mitat oli siis 16.1kg ja 85,1cm :) Voi mun ihanaa pylleröä

Maitoallergia asiaa käydään läpi sitten lääkärikäynnillä ja tarpeen vaatiessa käydään sitten vaikka yksityisellä.

Asia josta en ole varmaan muistanutkaan mainita on karsastus. Eli viime keväänä huomasin jossain vaiheessa että tytön silmät alkoi aika ajoin karsastamaan. Eli silmät /tai toinen silmä karkas ja loppu tulos oli kieroon katsova tyttö. Käytiin pari kuukautta sitten neuvolanlähetteellä silmälääkärillä ja siellä karstastus todettiin seurattavaksi. Parin kuukauden päästä pitäisi käydä uudestaan ja tarkastuksia jatketaan varmaan jonnekin kouluikään. Toistaiseksi ei ole tarvetta sitä hoitaa, mutta eihän sitä tiedä vaikka tilanne sellaiseksi kehittyy. Kuulen siis mielelläni kokemuksia vanhemmilta joiden lasten karsastusta on hoidettu! Erityisesti jos karsastus on alkanut vasta vauva-iän jälkeen!

keskiviikko 14. elokuuta 2013

1.5v


No ei se nyt ihan vielä kouluun mene, mutta kyllä se aika vaan rientää. Pimu siis täytti viime kuussa 1.5v ja on niin iso tyttö nykyään että ohhoh. Tajuaa asioista niin paljon että itse välillä ihmettelee suu auki että miten se nyt tuonkin ymmärtää/osaa tehdä.

Puhuu yksittäisiä sanoja, sanavarastossa on varmaan 50 sanaa? Toistelee paljon mitä itse sanoo. Tykkää kiipeillä joka paikkaan. Lempileluja on (edelleen) kirjat. Niitä luetaan joka päivä, monta kertaa. Onneksi on kirjasto, niin edes parin viikoin välein vaihtuu luettavat :) Vierastaa tällä hetkellä kovasti ihmisiä ja outoja paikkoja.

Kesä on mennyt nopeasti. Ei me olla mitään ihmeellistä tehty. Ihan sitä perusarkea. Ulkoiltu paljon ja nähty ystäviä. Mies jäi nyt vasta lyhyelle kesälomalle, jonka aloitti heti moottoripyöräreissulla, joten kun palaa niin minäkin saan ehkä nauttia hiukan "lomaa". Lähinnä jos saisi omia juttuja hiukan tehtyä :)

Mutta ensi viikolla meillä on neuvola, palataan sitten asiaan :)

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Yöelämää

No niin, suurinosa ihmisistä tietää että vauvat syö ja heräilee öisin. Suurin osa ei kuitenkaan tiedä sitä että harva vauva lopettaa yösyöntejä itsekseen. Ensinnäkin harva vauva ehtii luopua yösyönneistä ennenkuin vanhemmat aloittavat unikoulun. "suurin osa vauvoista pärjää ilman yösyöntejä 6kk iässä" on kääntynyt siihen että neuvoloissa suositellaan yösyöntien lopettamista 6kk iässä. No jotkut varmaan pärjäävät ilman yösyöntejä, mutta veikkaisin että suurinosa kyllä ei. Useimmat lapset kyllä lopettaisivat yösyönnit aikanaan, mutta se saattaa tapahtua vasta parin vuoden iässä.

Nykyään onneksi ihan yleisesti suositellaan lempeämpää unikoulua jossa lasta ei jätetä yksin huutamaan vaan vanhempi on läsnä ja juttelee ja silittelee lasta rauhoittavasti. Tämä on mun mielestä tärkeä seikka koska mitä pienempi vauva on, sitä pienempi on myös ymmärrys ja lapsi luulee että vanhemmat ovat hylänneet hänet. Lempeämpään keinoon parantaa unielämää suosittelen Elizabeth Pantley:n kirjaa lempeä matka höyhensaarille.

No juu, tarkoitus ei ole asiasta sen enempää kirjoittaa vaan kertoa miten meillä asia on mennyt!

6kk neuvolassa minulle kerrottiin että lapsen ei tulisi enää öisin syödä. Olin hieman ihmeissäni, sillä lapsi vasta maisteli kiinteitä, miten hän muka pystyisi pärjäämään ilta-aamupalan välisen ajan (14h) syömättä? Onneksi olin myös tutustunut aiheeseen ja osasin kertoa terkkarille että ei se äidinmaito nyt niin vaarallista lapsen hampaille ole. (lähde).

Lapsi söi tässä vaiheessa muistaakseni aika vähän öisin. Meni 21(?) aikaan nukkumaan ja söi ehkä kerran illalla ja pari kertaa aamuyöllä/aamulla. Ehkä, en oikeasti muista. 7kk iässä alkoi heräilyt tihetä ja niitä 30min-2h välien heräilyjä läpi yön kestikin 1v hujakoille. Jotkut yöt oli kamalia, toiset vähän parempia. 7-8kk iässä lapsen yöheräilyt väsytti minua tosi paljon. Mutta silti tiesin että ei niille vielä ainakaan mitään tehdä, koska lapsi on niin pieni.

8kk neuvolassa terkkari kysyi yöimetyksistä mutta ei ottanut niihin enää kantaa, kerroin kyllä että ainakaan ennen 1v ikää en tee asialla mitään. Lääkäri puolestaan kehotti siirtämään vauvan omaan huoneeseen nukkumaan, mutta oli kuitenkin sitä mieltä että on ihan ok, jos lapsi herä 1-2kertaa yössä syömään, kun kerran yö kesti sen 14h. Tässä vaiheessa nimittäin lapsi oikeasti söi vain pari kertaa, muilla heräämiskerroilla vaan vähän lussutti nänniä suussa, ilman että heruminen käynnistyi.

hmm.. sittemmin ei neuvolassa taidettu asiaa enää mainita. Odotankin innolla pääsenkö keskustelemaan aiheesta 1.5v neuvolassa :D

Tällä hetkellä lapsen ollessa 1.5v hän syö iltapalaa n. 18.30-19 välisenä aikana ja menee sänkyyn n. 19.30. aamulla herätään tällä hetkellä n. klo 8-9 välillä ja aamupala on siis noin 9-10 välillä. Eli edelleen hyvin pitkä pätkä pitäisi selvitä ilman ruokaa. (itsekkään en ole noin pitkää aikaa ilman ruokaa vaan syön itse iltapalaa lapsen mentyä nukkumaan.). Ennenkuin itse menen nukkumaan lapsi herää  yleensä muutaman kerran, ensimmäinen kerta voi olla heti 45min nukahtamisesta tai sitten yli 2h. Siitä miten hän herää kun itse olen nukkumassa en oikeasti tiedä. Olen yrittänyt kirjoittaa ylös heräämisiä mutta yleensä en ehdi edes kelloa katsoa kun olen itse jo unessa uudestaan. Koska nukumme kaikki vierekkäin (perhepeti, vieressä pinnasänky ilman toista laitaa) ei  minun tai lapsen tarvi herätä kunnolla ja olemme aamulla levänneitä. Luulisin että 24-aamuyön välillä on pidempi 4-5h pituinen pätkä yhtäjaksoista unta useimpina öinä ja sitten aamuyöstä taas syödään ja aamuisin usein nukutaan vielä useampi tunti putkeen. Välillä lapsi herää useammin, välillä mietin onko hän ennen aamua herännyt lainkaan. Usein hän ei syö, eli vähän käytää rintaa suussa ja jatkaa uniaan ilman että heruminen käynnistyy, välillä hän syö.

Vuoden iässä mietimme "unikoulun" pitämistä, mutta koska lapsen temperamentti on mitä on, se olisi mennyt joka tapauksessa huutamiseksi ja emme sitä miehen kanssa halunneet. Joten se jäi. Aika ajoin käy mielessä että pitäisikö jotain tehdä, usein tämä liittyy aikoihin jolloin lapsi käy huonosti nukkumaan. Esimerkiksi nyt saataan laittaa lasta nukkumaan 2h, kun hän ei vain suostu nukahtamaan. Minulle kuitenkin tissille nukuttaminen ja yöimetys ovat "helpot" ratkaisut. Enemmän voimia veisi jos lapsen herätessä ei voisikaan antaa tissiä suuhun tai yövieroitus joka tietäisi useamman viikon huonosti nukuttuja öitä. Lapsi ei kuitenkaan enää tarvitse maitoa yöllä, joten voi olla että yövieroitus on meillä kohta ajankohtainen, tai sitten ei. Aika näyttää. Lupaan kertoa jos asiassa tapahtuu muutos :) Muistutan kuitenkin että jos ajatellaan ihmislajin biologiaa on 1.5v vuotiaan lapsen rinnallakäyminen päivin ja öin täysin luonnollista, vaikka se nykykulttuurissamme ei sitä olekkaan....

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Syötäväksi kasvatetut







Luin Elina Lappalaisen kirjan Syötäväksi kasvatetut - miten ruokasi eli elämänsä. Ihan äärettömän mielenkiintoinen ja mieltä avartava kirja. Pisti todellakin miettimään omia ruoka valintoja ja varmasti tulee ajan kanssa muuttamaan myös ruokailutottumuksia ja valintoja kaupassa.

Meillähän syödään ihan sekaruokaa mutta viime aikoina olen alkanut laittaa kasvisruokaa muuatmia kertoja kuussa ja vanhoissa tutuissa ruuissa olen korvannut opsan lihasta muulla proteiinin lähteellä. Voin myös myöntää etten ole hirveästi ajatellut lihan alkuperää, muutenkuin että ostan aina kotimaista. Ne vähäiset ajatukset eläinten kasvatuksesta ruuaksi muistuttavat vanhaa maataloutta jossa lehmät laiduntavat pellolla ja kanat kuopsuttelevat ulkona. Mutta eihän se ihan niinkään mene.

Tiesitkö esimerkiksi sen että suurin osa lypsylehmistä viettää lähes koko vuoden pienessä karsinassa päästään kiinni sidottuna, sen liikkuminen rajoittuu seisomasta makuulle menoon ja toisin päin. Laki takaa niille vain 60 päivää ulkoilua vuodessa. Jos taas lehmät elävät "pihatto"navetassa jossa ne pääset liikkumaan, on se tietysti parempi, mutta silloin laki ei edellytä niille yhtään ulkoilua. Tai tiedätkö että broilerin aino tehtävä on kasvaa kuukaudessa kahdenkilon painoiseksi jolloin se teurastetaan ruuaksi. Ja että broilerit elävät tuhansien yksilöiden halleissa joissa yhdellä neliömetrillä on lähes parikymmentä lintua!

Kirja on kuitenkin hyvin neutraalisti kirjoitettu ja kertoo faktat ja pohtii missä olisi ehkä parannettavaa. Kirjoittaja pohtii myös sitä että eläinten hyvintoi on myös katsojasta kiinni. Jonkun toisen mielestä eläimet voivat suomessa hyvin, koska meillä eläimet voivat pääsääntöisesti (joitan poikkeuksia lukuunottamatta siis) paremmin kuin esim. etelä-euroopassa, mutta toisten mielestä hyvinvoinnin taso ei ole missään nimessä riittävä.

Kirja kannattaa lukea ja pohtia omia valintoja. Omasta mielestäni eläimet ovat ainakin sen arvoisia että jokainen pohtisi millä oikeudella itse mässäilee lihaa oman painonsa verran vuodessa (kesimäärin 78kg lihaa/hlö vuodessa)

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Mietintöjä blogin suhteen

Joku ehkä saattoikin huomata että blogiini ei päässyt. Se oli jonkun aikaa näkyvissä vain minulle kun yritin miettiä mitä tekisin blogin kanssa.

Viime aikoina on ollut hyvin vähän aikaa blogille, eikä kirjoiteltavaakaan ole tullut mieleen niin paljoa. Olen pyöritellyt blogin sulkemis ajatuksella. Toisaalta tiedän että täällä on jonkin verran sellaista asiaa jonka haluaisin jättää esiin. Toisaalta minua taas häiritsee että olen aika rennosti kertonut välillä meidän elämästä ja tietty jakanut kuvia (vaikka en niitä yleensä paljoa laitakkaan).

Toistaiseksi blogi on avoin. Piilossa on vanhempia postauksia joiden kuviin haluan vielä lisätä copyright merkinnän. Voi olla että päädyyn johonkin ratkaisuun lähiaikoina, tai sitten mennään kuten ennenkin. Tietysti on aina mahdollisuus jatkaa salattuna, teidän lukijoiden kesken. Mutta sekin sotii sitä ajatusta vastaan että olen tänne kirjoitellut asioita jotka toivon että esim kantorepuista tietoa etsivät löytävät.

Onko muilla ollut tällaisia ajatuksia?

lauantai 25. toukokuuta 2013

Tofu-kasvisvuoka

Ihan älyttömän hyvää kasvisruokaa, tässä teille ohje:

1 pkt tofua, esim. yrttimaustettu käy hyvin. Voit myös marinoida tofun itse esim. öljy+yrtti seoksessa.
1 pieni kesäkurpitsa
½ paprika
keskikokoinen sipuli
Perunoita
500g tomaattimurskaa
1dl ruokakermaa/kaurakermaa
basilikaa, timjamia, mustapippuria
(Oikeaa fetajuustoa)

Kullota sipuli pannulla. Viipaloi perunat ja kesäkurpitsa vuokaan. Lisää vuokaan pilkottu paprika ja kullotettu sipuli sekä sopivan kokoisiksi paloiksi paloiteltu tofu. Lisää mukaan tofusta leikattuja paloja jos haluat.Heitä päälle tomaattimurska, mausteet sekä kerma.
Paista uunissa n.2h 200astetta. Folio tai kansi päällä aluksi, lopuksi ilman kantaa jotta ruoka saa väriä ja rapsakoituu pinnasta.

Nam!


keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Jälkitautia

Niin se vaan oli että lievä vesirokko selätettiin mutta silti ei olla terveitä. Suurin osa näppylöistähän tuli takapuoleen ja ilmeisesti ne ihan vaossa olleet ovat tulehtuneet kun ovat hankautuneet rikkin. Eilen käytiin lääkärissä ja saatiin antibiootit streptokokki infektioon takapuolessa. Sama pöpö joka aiheuttaa angiinaa. (googlettamalla tauti oli tituleerattu hassusti "peppuangiinaksi" :D )

Ärsyttää ettei menty aiemmin, niin ilkeän näköinen tuo takapuoli on. Ja kipeää tekee. Tänäänkin olen kakkojen jälkeen joutunut kahdesti pesemään lapsen pyllyn ja voi sitä itkua ja lapsi ihan tärisee kun koskee niin paljon :( Tai no käytiin me viime viikolla tk lääkärillä, joka ei ottanut mitään testejä ,sanoi vaan että kortisonia pyllyyn. Onneksi ei laitettu, se olisi todennäköisesti vaan pahentanut tilannetta. Eiköhän me jatkossakin siis asioida tuolla yksityisen puolella...

maanantai 20. toukokuuta 2013

ompeluksia

Viime aikoina on kone surissut aina kun vain aikaa on jostain löytynyt. Eli aika vähän, mutta siis on jotain saatu aikaiseksikin!


Mekko n. 86/92cm omilla kaavoilla. Hihansuissa resori. Ihanaa heppatrikoota.




Sammarit kokoa 86. Omilla kaavoilla tehty omista vanhoista sammareista. Hyödynsin takataskut jotka laitoin tarkoituksella aika alas ( no ihan noin alas en niitä kyllä tarkoittanut). Näistä tuli tosi mageet! Lapselle kun ei löydy sopivia housuja kaupoista, kun kaikki on pyllyn kohdalta tarkoitettu vähän kapoisemmille lapsille :D Vyötäröllä ja lahkeensuissa resoria.



Neliöliina. Tähän hyödynsin yhden liinan joka oli mun makuun vähän turhan paksu mutta väritykseltään ihana. Tuli aika passeli vaikka vähän mutulla meninkin ompelut ja kaavojen piirtäminen. Testata täytyy nyt kunolla miten pelittää. Himottaa meinaan jo ommella toinen :D

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Vesirokko

Meillä on nyt vieraillut vesirokko. Tauti (toivottavasti) alkaa olla kohta selätetty, onneksi, sillä tämä on kestänyt jo yli kaksi viikkoa kun keskimäärin tauti kestää viikon.

Saimme taudin kummipoikani siskon ristiäisistä jossa päivänsankari oli ilmeisesti juuri sairastunut tautiin. No pari viikkoa ja meilläkin alkoi näppyjä tulla. Hyvin lievänä on tauti kuitenkin tullut. Näppyjä oli ihan pari ensimmäisen viikon, yksi kasvoissa yksi selässä ja yksi takapuolessa. Viikon jälkeen alkoi ilmestyä vielä useampia vesikelloja takapuoleen vaon seutuun ja peräaukon ympäristökin meni rikki.

Vielä toissapäivänä tuli pari uutta vesikelloa jalkaan, silloin ensimmäisistä näppylöistä oli 2 viikkoa. Mutta nyt uusimmatkin näpyt ovat alkaneet kuivua, mutta tuo takapuoli näyttää vielä kamalalta kun iho on rikki. Vinkkejä sen hoitoon otetaan vastaan! Apteekista suositteli hunajavoidetta, jossa on siis hunajaa ja perusvoidetta. Sitä on käytetty ja viime päivät on oltu oikeastaan ulkoiluja lukuunottamatta ilman vaippaa.

Mutta siis vinkkejä tuohon rikkinäisen ihonhoitoon? Ja onko teillä sairastettu vesirokko, vai otitteko/otatteko rokotuksen?

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

New blog love

Sain Terhiltä tällaisen tunnustuksen. Kiitos paljon!

Tunnustus tulee jakaa eteenpäin blogeille joilla on alle 200 lukijaa. Haluaisin jakaa tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille :)

Suurin osa lukemistani blogeista kuuluu tähän haarukkaan, ja kaikki ansaitsevat tämän. En siis jaa tätä eteenpäin erityisesti kenellekkään...

Ja ihanaa äitienpäivää muille mammoille ;)


torstai 2. toukokuuta 2013

Ruokaa!

Olen ottanut nyt tavaksi tehdä kasvisruokaa aika ajoin. Mieskin on ihan mukisematta ottanut päätöksen vastaan, vaikka tiedän mitä se ajattelee kaikista "viherpiiperojutuista ja ruuista". se tulee tottumaan tähän. Ihan niinkuin se tottui kierätykseen ja nykyään se aina valittaa mulle jos oon vaikka laiskuuksissani heittänyt jokun kurkun suojamuovin roskiin, "Tämä kuuluu muovinkeräykseen!" Ihana <3

Mutta siis joo. Tämän ruuan jaan teidän kanssa koska tämä on herkkua! ja mieskin totesi että ihan hyvää. Kelpasi hyvin myös nirsolle taaperolle! Elikkäs linssi-peruna vuoka ala chocochili http://chocochili.net/2009/11/shepherds-pie-linsseista/ Tämä pääsee meidän kiertävälle ruokalistalle! Ja kun ostin ruokaa varten pikkupullon punkkua, sitä jäi vielä lasillinen nautiskeltavaksi :)

Blogissa on paljon muitakin herkullisen oloisia ruokia, pitää vaan ruveta kokeilemaan.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Vaipoista

Ajattelin kirjoitella sana vaipoista kun en ole varmaan vuoteen meidän kestovaippojen käytöstä mitään kirjoitellutkaan. :)

Ihan pääsääntöisesti me käytetään kestovaippoja. Johonkin 3kk ikäiseksi asti tytöllä oli öisin kertakäyttövaippa mutta sen jälkeen on käytetty pelkkiä kestoja. Paitsi nyt kuukausi takaperin ostin paketin  pirkkakertsejä koska lapsi rupesi jostain syytä pissaamaan öisin niin paljon että mun ois pitänyt vaihtaa vaippa yön aikana kaksi kertaa, enkä todellakaan jaksanut sellaista. Muutamat yön käytettiin kertsejä ja sitten taas kestoja. Nyt kun kaapissa on niitä kertsejäkin niin satunnaisesti on tullut laitettua sellainen yöksi jos kaikki yövaipat on likaisia/kuivumassa.

Sen jälkeen kun siirryttiin L-koon vaippoihin (3-4kk iässä, siitä asti on ollut nyt samat vaipat käytössä) on käytössä ollut pääsääntöisesti taskuvaipat. Laskeskelin tuossa huvikseni meidän vaipat ja näytti että meillä on aktiivikäytössä 33 taskuvaippaa, niistä 6 on ostettu uutena, 7 on itsetehtyä ja loput käytettynä ostettuja. Lisäksi satunnaiskäytössä on pari taskuvaippaa, pari aio vaippa ja pari sisävaippaa.(ja iso kasa pieneksi käyneitä vaippoja) Tykkään että vaippoja on sen verran että ne ei pääse loppumaan kesken jos ei jaksakkaan pyörittää pesukonetta ja tuo määrä on meille juuri passelli.

Näiden lisäksi meillä on 4 hahtuvahullun yövaippaa, joiden päälle laitetaan villikset. Meillä on 4 lyhytlahkeiset hhwoolit ja yhdet pitkillä lahkeilla. Tykkään niistä paljon. Nyt pitäisikin hommata toiset pitkälahkeiset vielä. Villikset on hyvät myös laittaa jalkaan taskuvaipan päälle (vaikka taskuvaippa itsessään pitääkin kosteuden sisällään) jos lähdetään kauppaan tms. Jos sattuukin ohivuoto niin ei ole sitten vaatteet märkinä, ja ne villikset ajaa housujen asemaa :)

Imuina vaipoissa on aika sekalainen seurakunta. Pääasiassa mulla on vaippoihin bambu/bambuhamppu/hamppu imuja joiden lisäksi, puolikasta harsoa, mikrokuitua, mitä sattuu. Suurin osa imuistakin on itsetehtyjä. 

Vaippapyykkiä pestään yleensä joka toinen päivä. 60 asteessa pesen. Silloin tällöin 95 asteessa (ehkä 3kk välein). Pesuaineena meillä on erisan color-jauhe, jota käytän muullekin pyykille. Vaipoille laitan joka koneeseen huuhteluaineeksi lorauksen etikkaa. Vaipat kuivatetaan narulla. Pesua ne odottaa kylppärissä olevassa ämpärissä. Yleensä kone on sen verran vajaa että sinne tulee laitettua muutakin pyykkiä joukkoon.


No jo raskausaikana kirjoitin enemmän syistä miksi käyttää kestovaippaa joten ei niistä enempää. Itse en voisi kuvitella muuta ratkaisua meille, enkä koe pyykkämistä mitenkään rasittavana. Vaippaa tulee vaihdettua aika ahkerasti, mutta en tätäkään koe rasittavana kun olen siihen tottunut. Lisäksi kun lapsi pissaa keskivertoa enemmän kuin ikätoverinsa niin saisi sitä vaippaa vaihtaa kuitenkin ahkerasti, oli vaippa mikä hyvänsä. Niin halvaksi kuin ajattelin ei meidän kestoilu ole tullut, mutta vähemmän rahaa tähän on mennyt kun kertäkäyttöisiin. Vaipat jää odottamaan seuraava käyttäjää kaappiin (tai jos toista ei tule niin myyn ne pois) joten uudestaan ei tarvitse niitä hankkia (ellei lapsi ole ihan täysin eri mallinen kuin pimu).

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Ajatuksia imetyksestä

Jahas palataas lempiaiheeseeni. Aloitetaan siitä että mä en yhtään tykkää siitä että nykyään ei imetyksestä voi puhua oikeen millään tavalla, ettei kukaan vaan loukkaannu, syylisty jne. Omasta onnistuneesta imetyksestä ei saisi puhua, tosin tuntuu että tämä koskee kaikkea onnea elämässä. "kel onni on, se onnen kätkeköön" vai miten se nyt meni. Joka tapauksessa, jaan edelleen mietteitäni OMASTA imetyksestäni ja ajatuksistani aiheesta. Toivon että pystyn kirjoittamaan niin että kenenkään ei tarvitse loukkaantua sanomisistani.

Imetän edelleen monta kertaa päivässä, en kuitenkaan enää lapsentahtisesti. Se tarkoittaisi että imettäisin n. 15min välein, eli aina kun lapsi muistaa maidon tai hänelle tulee tylsää. Useimmiten sanon siis ei nyt, myöhemmin tms. ja lapsi on tähän täysin tyytyväinen. Päivisin huikkaa otetaan kuitenkin n. 5 kertaa, ehkä, riippuu paljon olemmeko kotona vai jossain menossa. Öisin imetän myös edelleen, ei ole ollut kiinnostusta tai jaksamusta tehdä asialle mitään. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin ehkä ärsyttää ja luulen että kevään aikana ehkä teemme jotain yösyömisille, saa nähdä. Lupaan kertoa teille sitten jos näin käy!

Tällä hetkellä imetys ei ole ihanaa,eikä kamalaa. Se on tavallista, en ajattele sitä sen enempää. Se on lapsen ruokkimista. (Kyllä lapseni edelleen nauttii maitoa niin paljon että sitä voi pitää ruokailuna, varsinkin kun muita maitotuotteita ei ole käytössä*). Pari kertaa päivässä se ärsyttää. Minua ärsyttää se että lapsi tulee luokseni, työntää kädeen paidan sisään, nappaa nännistä kiinni ja yrittää kaivaa sen ulos. Sitten pari kertaa päivässä katselen lasta hänen imiessään rintaa rauhallisena, rintaa silittäen ja mietin miksi ihmeessä lopettaisin, kun nautin näistä hetkistä niin paljon.

Imetys on helppo keino rauhoittaa lapsi hetkeksi. Pimu on (oman arvioini mukaan, verrattuna muiden lapsiin) hiukan yliaktiivinen. Häntä on vaikea rauhoittaa mitenkään ja imetys onkin helpoo keino saada kierroksillä käyvä lapsi hetkeksi vetämään henkeä ja rauhoittumaan.

Hirveästi kukaan ei ole onneksi kommentoinut imetystä, vielä, eiköhän sekin ole edessä. Pitäisi miettiä varmaan etukäteen mitä vastata kommentoijille jotka päivittelevät kun "noin iso lapsi" käy vielä rinnalla. Minulla ei ole tarvettaa lopettaa, eikä lapsellakaan, joten minkä ihmeen takia vieroittaisin lapsen rinnalta? En muista kirjoitinko täällä, mutta kun kävimme 11kk ikäisen lapsen kanssa suuhygienistillä hän jossain vaiheessa kommentoi. "No kohta sinäkin pääset siitä (imetyksestä) eroon". Miehen mukaan mun ilme oli näkemisen arvoinen. En jaksanut kertoa suuhygienistille että imetys ei ole mulle mikään mistä pitää päästä eroon, enkä ole sitä lopettamassa 1v synttäreiden kunniaksi.

Eipäs, on mulla yksi syy miksi voisi harkita vieroittamista. Mun painoni ei enää pysy kurissa. Se pitkään pysyi -5kg ennen raskautta edeltävässä painossa, mutta on näköjään taas tippunut pari kiloa lisää. Ja minä syön, syön aina kun lapsikin syö, eli 2-3h välein ja herkuttelen. Ja syön vaikka ei olisi nälkä.Mutta ei siitä sen enempää

No palatakseni siis imetykseen, niin lisätään tähän se tieto-osio loppuun. Liittyen siis isomman lapsen imetykseen.
-Äidinmaidon koostumus muuttuu kun lapsi kasvaa, mutta se EI muutu sokerivedeksi tms. Proteeinipitoisuus mm. kasvaa ja maito tyydyttää isomman lapsen ravitsemuksellisia tarpeita muun ravinnon ohella.
-WHO suosittelee imetystä vähintään 2 vuotiaaksi, ympäri maailman.
- Lapsi saa rintamaidosta vastustuskykyä niin pitkään kun rintaa imee, ei vain ensimmäisinä kuukausina. Imetettävät lapset ovat terveempiä verrattuna niihin joita ei enää imetetä.
- Äidinmaito on lapsen elimistölle aina luonnollisempi vaihtoehto kuin lehmänmaito. Ei ole mikään pakko ruveta antamaan lapselle maitotuotteita 1v iässä. Lapsi ei niitä tarvitse jos imee rintaa.(Huom. oikeanlaisella ruokavaliolla lapsi ei tarvitse maitotuotteita missään vaiheessa) Äidinmaidosta ravintoaineet imetytyvät paremmin kuin lehmänmaidosta.
-Äidinmaito suojaa kariekselta!
- Äidinmaito edistää lapsen vatsan toimintaa (ehkäisee ummetusta)

(*Maitotuotteet eivät ole edelleenkään käytössä lapsen maitoallergian takia, en ole jaksanut 1v synttäreiden jälkeen edes altistaa lasta millekkään, vaan suosiolla ollaan ilman)

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Kyydissä


Vaikka lapsi on iso niin meillä kannetaan edelleen. Mieskin itseasiassa kantaa nykyään enemmän kuin koskaan. Varmaan viikottain ottaa neidin vähäksi aikaa kantoreppuun etupuolelle hengailemaan :) Ja jokin aika sitten nukutti lapsen onnistuneesti yöunille reppuun (Harmi vaan ei saanut lasta nukkuvana sänkyyn asti).

Kantovälineitä on kertynyt jos jonkin moista tässä reilu vuoden aikan. Alkuun käytettiin eniten Tulan reppua ja kun se jäi pieneksi hommasin tilalle taaperokokoisen. Meillä on myös toinen taaperokokoinen reppu, kotimainen wompat-reppu (liinalapsi.fi). Tarkoituksen oli pitää vain toinen repuista, se joka osoittautuis mukavammaksi käytössä. No repuissa on puolensa. Tula on loistava edessä ja wompat selässä. Mies käyttää vain tulaa. No todennäköisesti wompat jatkaaa matkaansa, sillä pärjäämme kyllä varmaan yhdelläkin repulla.

Liinoja on kertynyt 7 kappaletta, eri mittaista ja materiaalista. Ne jotka ovat käyttäneet liinoja enemmän tietävät että jos kantaa paljon niin ei kyllä yhdellä liinalla pärjää. Ainakin yksi pidempi ja yksi lyhyempi on tarpeellinen. Tällä hetkellä liinalla tulee kannettua sen verran vähän että 6 liinastani 4 onkin myynissä.

Eniten kannan selässä, sekä liinalla että repulla. Reppu on kätevä, sillä se toimii aina ja on mukava. Liina on jopa reppua mukavampi kun sidonta osuu kohdalleen. Välillä on kuitenkin niitä päiviä kun lapsi ei malta sitomisen aikaa ja sidonnasta ei tule mitään. Liinat on myös kauniimpia. Lyhyt liina kulkee myös mukana helpommin kuin reppu.

Edessä kannettaessa reppu on ihan ehdoton. Liina ei edessä tunnu vaan niin mukavalta kuin reppu. (Tämä johtuu pitkälti varmaan siitä että en ole niin paljoa käyttänyt liinaa edessä kantamiseen kun kannoin pimu ollessa pienempi niin melkein aika repulla. Viime aikoina edessä on kannettu aika paljon, sillä päikkärit neiti nukahtaa reppuun ulkona melkein heti. Rattaissa ei enää malttaisi millään istua. Ja koska joku kuitenkin miettii, niin ei tunnu missään 13.5kg repussa vaikka kannakkin edessä. Ergonominen reppu on kyllä nimensä mukaisesti ergonominen!

Ulkoilua varten meillä on ihan oma liina, sellainen rönttöliina. Ei haittaa jos päät lahaa maata hiekkiksellä tms. sillä voi nopeasti kaapata uhmailevan pikkutaaperon selkään kyytin kun on aika mennä kotiin syömään vaikka lapsi ei haluaisi.

Noin kuukausi sitten lapsella oli myös ilmeisesti joku mahatauti. Oksensi mahansa tyhjäksi muutamaan otteeseen keskellä yötä. Miten saat lapsen nukahtamaan jos hän aina nukahtaa tissille, mutta tissin antaminen saa aikaan oksentamisen? No kantoreppuun tietenkin.

Arjessa kantaminen helpottaa ruuanlaittoa, omaa laittautumista, pyykinripustamista jne. Tässä iässä lapsi ei haluaisi että äiti tekee mitään, kitisee vaan puntissa kiinni, mutta kas kun pääsee selkään ja näkee hyvin mitä ruokaa äiti laittaa jne niin jo on hymy taas kasvoilla :D

Milloin ja millä te kannatte, vai kannatteko?

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Tänään syötiin

Tänään meidän ruokailut näytti tältä. Ruoka-ajat vaihtelee aina vähän sen mukaan miten heräillään.

Aamupala n. klo 9 Pimu söi vähän leipää ja jämät hedelmäsosepurkista ja vähän tomaattia. Itse söin leipää, omenamehua ja teetä.

Lounas klo 11.50. Pimulle lämmitin kalakeittoa ja pakasteesta kruunukasviksia sekä tomaattia. Kalakeitosta upposi porkkanat ja kasvikset söi kaikki, muuten tapnasa mukaan taas nirsoili. Itse söin pari leipää ja mysliä.

Välipala klo 15.15. Pimulle pala banaania että jaksaa päivällistä odottaa. Itselle iso kuppi teetä ja loput banaanista.

Päivällinen klo 16. Koko perhe syötiin aurinkokuivattutomaatti-kanakastiketta ja kauramakaroneja. Lisäksi kypsennettyä kukkakaalia. Pimulle maistui makaronit hyvin (kuten yleensä) kanat ja kukkakaali ei maistunut.

Iltapalaksi (18.30) keitin minulle ja pimulle kauramaitoon ja soijamaitoon riisipuuron jonka sekaan laittettiin vähän hedelmäsosetta. Pimu söi vain pari lusikallista.

(Äidille vielä lakuja lapsen nukkumaan mentyä)

Pimu edelleen kieltäytyy syömästä lihaa. Missään muodossa ei oikein kanat ja lihat kelpaa. Tofukaan ei enää kelpaa. Kanamuna maistuu edelleen loistavasti mutta ei sitäkään viitsi joka päivä tarjota. Linssejä yritän upottaa ruokaan kuin ruokaa jotta pimu saisi niistä proteiinia ja maidosta tietty saa myös (ja leivästä ja kasviksista), en ole vielä huolissani.

Nirsoilu kyllä ärsyttää. Monet ennen hyvin maistuneet ruuat ja hedelmät  eivät uppoa sitten millään ja tuntuu että lautaselta katoaa aina vain samat eväät: porkkanat, makaronit, muna, kukkakaali, banaani ja mansikat. Hohhoi. Itse olen todellakin kaikkiruokainen ja pahin kauhuskenaario olisikin että lapsesta tulisi kauhean nirso :(

Toi kanapasta on muuten hyvää. Pikaohje siihen on: sipulia ja kanaa kypsennetään pannulla. Lisätään basilikaa, timjamia ja mustapippuria ja aurinkokuivattuja tomaatteja pilkottuna. Sitten vähän tomaattipyrettä joukkoon. Lopuksi kaurakermaa 1 prk ja vähän vettä. Nauti pastan kanssa!

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Työasioita part 2: Urahaaveita

Kuten edelliseen työasioita käsittelevään kirjoitukseen kirjoitin että minulla on haaveita työasioihin liittyen. Itse olen sellainen ihminen joka haaveilee, mutta ei vältämättä tavoittele unelmiaan. Haluaisin kehittyä, mutta en oikein tiedä mistä aloittaisi ja lopulta pysyn vanhassa tutussa. Toivon että pääsisin tämän yli ja pääsisin jossain vaiheessa toteuttamaan haaveitani ja toimisin joskus töissä sellaisena kätilönä kun olen monta vuotta haaveillut.

Minulla on kaksi (ja sata muuta) asiaa joita haluaisin kehittää suomessa. Imetys on niistä ensimmäinen. Minusta tarjolla on liian vähän tuoretta ja ajankohtaista tietoa imetyksestä synnyttäneille ja imettäville äideille. Imetysluvut ovat huonot ja syy tähän on mielestäni siinä, että äidit eivät uskalla kysyä apua ja neuvolassa apua ei uskalleta tarjota tai edes puhua imetyksestä (syyllistymisen pelon takia). Kätilönä synnytysosastolla/synnyttäneiden osastolla en voi tähän juuri puuttua. Toinen asia on synnytyksen medikalisoituminen ja se että synnytysosastoilla on liian kiire. Tähän en edes tiedä miten puuttua, onneksi kätilöliitto yrittää ainakin. Kuitenkin haluaisin että synnyttäjät valmistautuvat synnytykseen ja tähän hyvä synnytysvalmennus olisi poikaa. Minua ärsyttää että synnytysvalmennus (jos sitä on) käsittelee vain sen mitä lääkkeitä voit saada. Kun minun mielestäni pitäisi keskittyä siihen miten naisen keho toimii, vahvistaa naisen (ja puolison) luottamusta kehon toimintaan, antaa ohjeita rentoutumiseen ja liikkumiseen ja kertoa niistä kivulievitysmenetelmistä (luonnolisista ja myös lääkkeistä).

Olenkin harkinnut vielä terveydenhoitajatutkinnon suorittamista jotta voisin työskennellä neuvolassa. Silloin voisin ainakin paikallisesti vaikuttaa kyseisen neuvolan alueen imetysohajukseen ja valmennukseen. Katsotaan kun tuska edellisen tutkinnon suorittamisesta on hälvennyt niin voi harkita koulunpenkille paluuta.

Se varsinainen urahaave on kuitenkin toimia kätilönä yksityisenä ammatinharjoittajana. Haaveissa olisi ehkä aloittaa työskentely ensin valmennuksilla ja synnytyssuunnitellulla ja imetyohjauksella ja mahdollisesti doulana toimimisella. Jossain vaiheessa haluan ehdottomasti toimiä kätilönä kotisynnytyksissä. Tätä varten edellytän itseltäni kuitenkin ikää ja kokemusta lisää. Olisi kuitenkin upea päästä  nyt esimerkiksi doulaksi kotisynnytykseen katsomaan ja kokemaan sitä tunnelmaa.

Jotta edes yrittäisin tavoitella unelmiani, niin olen tässä harkinnut ensimmäisen askeleen ottamista ja harkinnut yrittäjäkurssille osallistumista. Jostainhan se pitää aloittaa :D

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Pimun kuulumiset

Pimu on siis ihan kohta 1v 3kk. Neuvolahan meillä on vasta 1,5 vuotiaana. Mutta käytin pimun kotivaakalla ja se näytti vähän reilu 13kg (12.7 oli 1v). Pituudeksi arvioisin n.80cm. Suurin osa vaatteista on 86cm, osa 92cm. Samat bodyt on nyt mennyt tosi pitkään, mutta housuissa kasvun huomaan, ennen kaikki reilut housut alkaa käydä lyhyiksi. Lapsi on sii vihdoin alkanut kasvattaa jalkojaan :D

Sitten ihan ranskalaisin viivoin juttuja pimusta

- lempiruokia on bolognesekastike ja pasta, kypsennetty porkkana, banaani ja kananmuna
- pimu osaa syödä itse haarukalla kohtalaisesti, välillä pitää auttaa ruokaa piikkeihin. Hän osaa myös juoda itse tavallisesta lasista. Vesi on ruokajuomana, ja sitä menee päivässä n. 3-4dl. Lusikalla syönti ei onnistu niin hyvin kun suuhun laittaessa pimu kääntä lusikan väärin päin ja löysä ruoka valahtaa lusikasta ennen suuta :D Useimmiten syö kuitenkin sormin.

-Uusia sanoja ovat orv=korva, memä= nenä, mummo ja keinuessa sanotaan iii-aa (kii-kaa). Sanoja on siis hallussa vähän alle kymmenen. Ymmärrys on ihan valtavaa, ei voi tajutakkaan että lapsi ymmärtää oikeastaan kaikki yksinkertaiset asiat mitä hänelle puhutaan!

-Tahtoa löytyy. Itkuraivarit saadaan nykyään pari kertaa päivässä kun äiti ei esim. päästä kaappia kaivelemaan tms. Pukeminen ja vaipanvaihto on haasteita nekin.

- Me on ruvettu ulkoilemaan enemmän ja sain pimun vihdoin suostumaan kävelemään ulkona. Pimu tykkää kävellä ulkona ihan eri suuntaan kuin äiti haluaisi (ja sitten ne raivarit kun ei saakkaan mennä autotielle jne.) keinumisesta myös tykkää. Välillä käydään kävelyllä pimu kantorepussa tai liinassa.

- Potta on unohdettu toistaiseksi, koska siinä ei enää viihdytä. Vaikka ennen pimu ilmoitti kakkahädästä ja kakat tehtiin potalle, niin niin ei tehdä enää.

- Pimu nukkuu edelleen minun kainalossa ja on alkanut öisin potkimaan ja pyörimään kun ennen nukkui rauhassa paikallaan. Onneksi laidaton pinnasänky tuo lisätilaa sänkyyn ja yleensä kaikki mahtuu nukkumaan hyvin.

-Lemppari lelut on tällä hetkellä kirjat (edelleenkin), dublot (joista osaa hienosti kasata tornin!), brion pelle

-Pimun lempipuuha on varmaan katsoa iskän kanssa kännykästä videoita itsestään. 

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Työasioista part.1

Nojuu, mistäs sen aloittaisi. Valmistuin kätilöksi siis 2010 syksyllä ja ehdin olla töissä lähes 1.5 vuotta ennenkuin jäin äitiyslomalle. Tästä ajasta työskentelin vajaa puolivuotta vastasyntyneiden teholla ja loppuajan synnyttäneiden osastolla.

Kätilökoulutuksessahan on tietys direktiivit joiden mukaan harjoitteluita suoritetaan. Ennen valmistumista pitää hoitaa tietty määrä synnytyksiä, raskaana olevien seurantakäyntejä, synnytyksen jälkeistä tarkkailua jne. Kun tein harjoitteluita eri paikossa näin kätilön työtä eri näkökulmista ja samalla pystyi jo arvoimaan mikä kiinnostaa muita enemmän. Koulutukseen kuuluu myös sairaanhoitajan tutkinto ja samat harjoittelut ja teoriat kuin sairaanhoitajilla. Vaikka hoitoalaa kumpikin on, niin yksi oleellinen seikka erottaa nämä toisistaan. Sairaanhoitaja hoitaa sairaita, kätilö hoitaa tervettä naista. Toki raskauteen ja synnytykseen voi liittyä sairauksia ja ongelmia, mutta silti raskaus ja synnytys ei ole sairaus. (Vaikka voisi näin ajatellakin, kun miettii miten paljon toimenpiteitä, lääkkeitä ja tarkkailua synnytyksissä käytetään yleisesti). Mutta siis huomaan itsessänikin sen että minusta ei olisi sairaanhoidon työhön.

Mutta siis minulle synnyttäneiden osasto on se tutuin paikka, siellä työskentelin ennen äitiyslomalle jääntiä ja siellä olen myös opiskellessani tehnyt kaksi kesää kesätöitä. Se on myös paikka, minne vannoin etten valmistuttuani mene töihin :D (no tuore kätilöhän menee juuri sinne missä niitä töitä sattuu olemaan, kätilöillä kun ei todellakaan ole paikkoja auki pilvinpimein ja ainakin pk-seudulla saa vähän jännittääkin saako töitä vai, jos ei ole jalkaa ovenvälissä jonnekkin). Synnyttäneiden osasto eri kaupungissa olikin sitten ihan erilainen asenteiltaan ja ilmapiiriltään ja viihdyin (ennakko-odotuksista huolimatta) erittäin hyvin. Mutta en voisi ikinä kuvitella tekeväni pidempää "uraa" siellä, sillä haluan nähdä ja kokea muutakin ja toteuttaa haaveitani (joista lisää myöhemmin).

Nyt hoitovapaalla on tullut mietittyä töihin paluuta. Varmastikkin palaan vanhaan työpaikkaani, jos töitä vain, sillä minulla ei vielä ollut vaikuista työsuhdetta. Todennäköisesti töihinpaluu tapahtuu siis vuoden vaihteessa. Mutta olen puhunut miehen kanssa että jos kesällä/syksyllä olisi tarjolla joku lyhyt pätkä töitä, voisi mies jäädä vähäksi aikaa kotiin.

Jatkan töihin liittyvistä haaveista/suunnitelmista lisää myöhemmin

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Lapsiperheen kotona

Olen huomannut ja lukenut että turhan moni äiti (minä mukaan lukien) stressaa turhaan kodinhoidosta. Siis toki pitää pyykkiä pestä jne. Mutta ei sen kodin tarvi sisustulehtien kotia muistuttaa. Monessa blogissa näyttää turhankin ruusuiselta ja mä olen vakuuttunut että harvalla näyttää kotona niin siistiltä kun useimmissa baby/lifestyle blogeissa. Joten saanen esitellä asuntomme eräänä sattunnaisena päivänä. Ei siistiä, mutta ei niin paha kaaos ja sotku kuin voisi olla.

 Syöttötuolin kondis ei onneksi välity kuvasta, eikä pöydän pinta joka on hakattu lommoille, haarukoilla ja lautasilla. Hammasharja ja fairykäsittely odottelisi tuolia kunhan olisi joskus intoa sellaiseen...

Hmm.. Tiskipöytä täynnä tiskiä, pahvia ja biojätettä odottamassa roskiin viemistä. Ja kaikkea muuta.

Pyykkiteline on sisustuselementti, meidän tapauksessa niitä on aina kaksi... huomatkaa pikku apurini joka on sitä mieltä että pyykit on jo kuivia ja ne voi ottaa narulta :D

Lelut, niitä on jokapaikassa. Lattioilla, pöytien ja sohvan alla, sängyillä, pöydillä ja nykyään löydän jotain yleensä myös kengistäni! Turha laittaa niitä paikalleen, kun ne kohta taas levitellään...

Muistakaa hyvät kanssa äidit levätä silloin kun lapsi nukkuu, se ei ole oikea hetki tehdä kotitöitä.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Huhuu!

Olinko liian pitkään poissa, onko täällä enää ketään!?

Kertokaapa te siellä ruudun toisella puolella, mistä haluaisitte minun kirjoittavan. Onko jotain erityistä mitä haluaisitte minun kommentoiva tai kertovan miten meillä tämän asian kanssa.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Bloglovin!

Kuuleman mukaan google reader ajetaan alas joten siirryin minäkin käyttämään bloglovinia. Sivupaneelista löytyy nappi jolla voit lukea blogiani sitä kautta! Google readerin käyttäjät, bloglovinilla voi kopioida automaattisesti lukemasi blogit bloggerista, joten niitä ei tarvitse yksitellen sieltä etsiä!

Liity siis sinäkin jos et jo ole siellä!

(huom. alla uusi postaus meidän kuulumisista)

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Täällä taas!

Huhhuh kun aika juokseen. Onkin jo aikaa viimeisestä kunnon kirjoituksesta täällä :)

No mutta kerrotaas vähäsen kuulumisia. Neiti on siis jo 1v 2kk ja huikean temperamenttinen tapaus tuntuu olevan :) Äitiinsä tullut kun leimahtaa liekkiin niin nopeasti...

Neiti kävelee jo kovaa kyytiä. Ekat askeleet tuli pari viikkoa 1v päivän jälkeen ja nyt jo ottaa juoksuaskeleita. Ulkona kengät jalassa ei suostu kävelemään vaikka onkin yritetty sitä muutaman kerran. Sisällä treenattiin kanssa kenkien kanssa mutta sitten ne vaan kiskotaan pois jalasta.

Puhetta tulee kyllä, enimmäkseen neidin omaa kieltä. ja jatkuvasti jotain pölpöttää. Mutta oikeita sanoja tulee äiti, tissi, kiitti (ruuan jälkeen), iti (isi). Na on napa ja neiti myös röhkii kovasti jos vaan näkee possun jossain :)

Neiti nukkuu nykyään yhdet päiväunet n. 11.30-12 alkaen n. 1-2h. Aamulla herätään n. klo 7 ja illalla mennään sänkyyn 18.15-18.45 ja uni tulee yleensä aika nopeasti jos annan nukahtaa rinnalle.

Ruokaa uppoaa tyttöön välillä ihan käsittämättöminä ruokia. On kumma miten 1v päivän jälkeen mun pieniruokaisesta sormiruokailijasta on tullut iso tyttö joka syö sitä samaa ruokaa kun mekin itse haarukalla! Rintaa saa silloin kun haluaa. Maitoa syökin muutaman kerran päivässä kunnolla. Useamman kerran käy kyllä tarkastamassa että äitin tissit on vielä paikalla, eli tulee kurkkimaan paidan kauluksesta sisään ja ehkä haluaa pari imuakin ottaa.

Kirjat on edelleen tytön lemppareita. Neiti aina kiikuttaa kirjan ja tulee sitten syliin/sohvalle viereen ja sitten pitää lukea :) Toinen hitti on iso pehmoporsas mitä tyttö halailee ja kantaa ympäri asuntoa. Muuten suosituimpia ovatkin kaikki ei lelut. Kauhat ja kapustat keittiöstä, pahvipurkit, äitin lompakka jne.

Hampaita on tullut kovaa kyytiä 1v päivän jälkeen. Suuhun ei saa katsoa! mutta on yritetty vilkuilla ja siellä näyttäisi olevan kaikkien 8 etuhampaan lisäksi nyt 7 poskihammasta, eli vain yksi poskihammas ja kulmahampaat enää puuttuvat. Huhuhu! Hampaiden harjaus on edelleen se inhokki numero yksi. Ne pitää pestä väkisin ja minä en siihen pysty, miehelläkään ei meinaa enää voimat riittää pidellä tyttöä. Luulen että seuraavaksi kokeillaan sähköhammasharjaa, josko tytöstä olisi edes vähän kivempi sillä harjailla hampaita. Pastillitkaan ei maistu niin pitäisi saada edes kerran päivässä noi hampaat pestyä.....

Jaa mitäs mulle sitten. Mä olen alkanut kaivata vähän töihin takaisin. Ei sillä etteikö lapsen kanssa kotona olisi mukavaa, mutta ehkä se päivittäinen aikuisten seurakin tekisi hyvää :D Tämä vuosi olisi nyt kuitenkin tarkoitus olla kotona vielä kun siihen taloudellisesti mahdollisuus on. Miehellä on opinnäytetyö viimeistelyä vaille valmis ja on myönnettävä että rankkaa on ollut kun hän on tehnyt työtä silloin kun vaan ei ole töissä ollut ja mun olo on ollut kuin yksinhuoltajalla.


perjantai 1. maaliskuuta 2013

Hiljaiseloa

Tänne ei juuri ilmesty mitään uutta johtuen että mä en vaan saa kirjoitetuksi mitään. Mielessä olisi kyllä asiaa muutamastakin jutusta kirjoitella (faktajuttui ja kuulumisjuttui ja sellaisia hömpänpömppäjuttui), mutta kun ajatukset ei vaan pukeudu sanoiksi.

Sen lisäksi meillä on menossa joku "en suostu nukkumaan" vaihe mikä tarkoittaa että mun aika koneella on käytännössä aika olematonta.

Mutta lupaan palata kun ajatus juoksee selvemmin ja lapsi antaa luvan :)

tiistai 19. helmikuuta 2013

Eipä mulle sen kummempaa kerrottavaa kuin se että tästä mammasta tuli rouva viime perjantaina. Meillä oli aika pienimuotoiset häät. Käräjäoikeudessa vihkiminen ja sitten vähän syömistä ja kahvittelua meillä kotona. Mutta tässä sitä nyt ollaan, aviossa :D

Kuvia en sen enempää hääjuhlista rupea tänne laittamaan.

 

lauantai 9. helmikuuta 2013

Ulkoilua

Koska mä en päässyt ikinä sinuiksi ostamani kantoponchon kanssa on meidän ulkonaliinailut olleet aika olemattomia näin talven aikana. Olin ajatellut että takin päälle sitominen on niin vaikeaa etten viitsi edes yrittää ja lapselle ei enää sopivia töppösiä ja kenkiä sille ei saa jalkaan ja ja ja.....

No otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin ne töppöset. Eikö tullut aika södet!


Päällä fleece ja sisällä villavuori. Kun jalkaan laittaa vielä huovutetut töppöset tuonne alle, niin ei luulisi palelevan pikku varpaiden.

No tänään sitten päätin että nyt mennään sinne ulos. Ja sidoin lapsen takin päälle. Eikä se ollut niin hankalaa kuin kuvitteli. Hankalaa, mutta ei ylivoimaista. Harjoitus varmaan auttaa tähän hommaan. Suurin ongelma oli haalarin liukkaus  ja liina meinasi koko ajan sitoessa karata pyllyn alta.


Ja sitten me mentiin. Sen verran huonoksi sidonta jäi että se alkoi toista hartiaa painaa ja lenkki jäi vain 20min pituiseksi, mutta ensi kerralla sitten pidempi. Ja mulla tuli turkasen kuuma, ensi kerralla itselle riittää fleecetakki päälle kun tuo villaliina lämmittää sen verran mukavasti :)

tiistai 5. helmikuuta 2013

Pimu 1v

No vihdoin niitä pimun kuulumisia. 1v juhlia vietettiin jo pari viikkoa sitten ja kyllä tosiaan huomaa että talossa on taapero eikä vauva. Ei neiti kyllä kovin vauvamainen ole pitkään aikaan enää ollut kun touhotus on niin kova :)

1v neuvolassa mitat oli 12,710kg ja 77.5cm. Neiti on siis ensimmäisen vuoden aikana kasvanut 8,5kg ja 28.5cm on siinä kasvua kyllikseen!

Neiti on kova liikkumaan, eteenpäin mennään kontaten, karhukävellen tai polvikävellen, jonka neiti on juuri oppinut. Hän osaa myös kiivetä sohvalle tms. ja laskeutua sieltä itsenäisesti jalat edellä. Hän osaa nousta tuetta seisomaan ja seistä ilman tukea. Ilman tukea ei vielä kävellä, mutta tuolit ja ja sohvapöytä saa kyytiä kun neiti niitä työntää kävellessään.

Puheenymmärrys on ihan käsittämätöntä. Tuntuu niiin ihmeelliseltä huomata mitä kaikkea pinei jo ymmärtää vaikka ulos ei vielä tule paljoa. Kunnolla ja tarkoituksella käytetään äitiä ja tissiä (tai välillä titti) ja nyt olen pari kertaa kuullut ruuan jälkeen tiitti (kiitti). Neiti höpöttelee kovasti koko ajan ja jos hiljaista tulee kannattaa äitin heti käydä tarkistamassa mitä kiinnostavaa on neiti löytänyt/laittanut suuhunsa.

Viimeksi mainitsin (kai?) että neiti tykkää lukea paljon, nyt kirjat ovat jääneet hiukan syrjään ja kaikki hankkaamis, paukutus jutut on nyt in. Mitä kovempi ääni sen parempi. Neidillä on lasten xylofoni mitä hän tykkää soitella, tai sitten hän vaan hakkaa palikoilla kaikkea tai soittaa marakassia tms.

Ruoka maistuu hyvin, mutta niin maistuu myös rinta. Neiti pääasiassa sormiruokailee samaa ruokaa meidän kanssa. Puuroa syödessä olen tarjoillut hänelle lusikkaa myös omaan käteen, mutta pimu yleensä viskoo sitä vain lattialle eikä ole kiinnostunut harjoittelemaan syömistä. Rinnalla käydään päiväaikaan n.4-5 kertaa.

Yöt on vähän rauhoittuneet, parhaimmillaan ollaan menty yhdellä yöheräämisellä, välillä enemmän. Nyt on kaksi poskihammasta tullut ylös ja alas ilmeisesti tulossa lisää, mutta yllättävän vähän ne on tuntuneet öihin vaikuttavan. Se mikä niihin vaikuttaa olisi kiva saada selville. yöt kun poikkeaa toisistaan niin paljon.


Mutta eipä muuta tähän hätään :)

torstai 31. tammikuuta 2013

5 syytä valita kantoreppu rintarepun sijaan.

Kantorepun ja rintarepun erottaa aika helposti toisistaan. Kantorepulla saa kantaa vain kasvot kantajaan, eli lasta ei voi laittaa kasvot menosuuntaan. Rintarepuissa on yleensä mahdollista kantaa kumminkin päin. Rintarepuissa lapselle on eräänlainen "pussi" mihin lapsi laitetaan, eli lapsen ja kantajan välissä on kangas/pehmuste. Kantoreppu on suorakaiteen muotoinen kangas, mistä lähtee olkaimet ja vyö. Kantoreppu merkkejä on ainakin manduca, tula, kinderpack, wompat, ergo ja patapum.

1. Lapsen ergonomia

Vauvan selkäranka on luonnostaan hiukan pyöreä, eikä siinä ole samanlaisia mutkia kuin aikuisella. Kantoreppu tukee tätä selän pyöreyttä koska sen kyydissä lapsi istuu sammakkoasennossa, samaan asentoon lapsi asettuu luontevasti myös syliin nostaessa. Lapsen peppu on siis hiukan alempana kuin polvitaipeet ja reppu tukee lasta polvitaipeesta polvitaipeeseen.

Rintarepuissa vauvan selkä suoristuu koska jalat roikkuvat alaspäin.Tämä aiheuttaa myös kovaa painetta nivusiin, sillä vauvan koko paino nivusilla. Uusimmissa malleissa vauvan asento on jo hiukan parempi kun kannetaan kasvot kantajaan, mutta silloinkin selkä suoristuu usein liikaa vrt. lapsen luonnolliseen asentoon.

Kuva täältä. Kuva on kärjistetty, mutta siinä näkee hyvin reppujen eron. Vaikka kuvassa isolla lapsella kantoreppu ei enää ulotu aivan polvitaipeisiin asti on asento silti mukavamman näköinen.

2. Läheisyys

Kantorepuissa ei lapsen ja äidin väliin tulee mitään vaan kehot ovat toisiaan vasten, lisäksi lapsi näkee äidin koko ajan. Pienelle vauvalle ero äidin fyysisestä kontaktista ja se että äitiä ei edes näe (naama menosuuntaan kantaminen) aiheuttaa stressiä.
Rintarepuissa (naamamenosuuntaan kannettuna) lapsi ei näe äitiään eikä fyysistä kontaktia äitiin ole. Myöskään äiti ei näe lapsen reaktioita ympäristöön. Lapsi ei myöskään voi kääntää päätään pois viriketulvalta joka tulee kannettaessa kasvot menosuuntaan. Kantorepussa lapsi voi katsella maailman menoa sivuille, mutta tarvittaessa kääntää pään äidin rintaa vasten.


3. Äidin ergonomia

Kantoreput ovat suunniteltu ergonomisiksi myös kantajalle. Rintarepuissa kannettavan paino ei jakaudu tasaisesti vaan paino tulee kantajan harteille. Kantorepussa vauva on tiiviisti kantajaa vasten eikä "hölsky", tämä vähentää painon tunnetta.  Kantorepulla jaksaa kantaa myös isompia lapsia useita tunteja ilman että se tuntuu juuri missään. Mitä painavampi ja isompi lapsi on, selässä kanto on  ergonomisempaa.

4. Kanto-aika

Rintarepuilla ei yleensä kanneta kovinkaan suuria vauvoja tai kovinkaan pitkään. Koska reppu ei ole kovin ergonominen kantajalle niin repulla ei yksinkertaisesti kykene kantamaan kovin pitkään. Toislaata tämä onkin lapsen etu, sillä lapsenkaan asento ei ole repussa kovin mukava. Lapsen kasvaessa rintareppu jää nopeasti pieneksi, käyttämättä koska se painaa. Kantoreppu on pitkä-ikäisempi ja sillä voi kantaa kevyesti painavampaa/vanhempaakin lasta. Selkäpuolella voi helposti kantaa lasta vaikka kouluikään asti (tähän tosin tarvitsee jo isomman kantorepun). Omalla kokemuksella voin sanoa että voin kantaa omaa lähes 13kg lastani etupuolella helposti ainakin tunnin, ilman että se tuntuu kropassa yhtään. Selkäpuolella en ole edes kokeillut kuinka pitkään jaksaisin kantaa, kun ei ole tarvetta kantaa niin pitkään :D


5. Hinta

Monesti ajatellaan että hinta kysymys on nimenomaan rintareppujen etu, niitä kun saa käytettynä jopa 10 eurolla. Uutena niiden hinnat pyörivät samoissa lukemissa kuin kantoreppujenkin, eli 100 tuntumassa. Uutena ostetusta rintarepusta ei kuitenkaan saa kuin murto-osan takaisin kun sen myy. Kantoreppu on varmempi sijoitus. Mallista riippuen käytetystä repusta saa takaisin n.60-90% ostohinnasta. Kantoreppuja (erityisesti manducoita) pyörii nyt myös hyvin käytettynä, jolloin satsaus ei tunnu ehkä niin isolta kuin uutta ostaessa.

Lapsi ei viihdy kantorepussa?

Liian usein näkyy myynnissä "pari kertaa kokeiltuja" kantoreppuja joissa "lapsi ei viihtynyt". Ei kannatta lopettaa kokeilua parin kerran jälkeen. Usein menee hetki ennenkuin vanhempi oppii repun säätämisen ja saa sen puettua nopeammin päälle, lapsi monesti hermostuu pukemisvaiheessa mutta nauttii kuitenkin reppu kyydistä.  Ensimmäisillä kerroilla lapsen asento voi myös jäädä hiukan huonoksi, tähänkin auttaa harjoittelu. Lapsi myös voi vain hiukan protestoida uutta tilannetta, mutta tottuu kyllä uuteen kyytimuotoon. Katso vaikka meidän ekat kokemukset http://tuleva-aiti.blogspot.fi/2012/03/kantoreppu-asiaa.html nopeasti lapsi kuitenkin huomasi että kyydissä on kivaa.

Jotkut väittävät että lapsi ei viihdy repussa koska ei näe ympäriinsä. Tämä ei pidä paikkaansa. Vaikka lapsi on kasvot kantajaan hän voi katselle sivuilleen. Kun lapsi kasvaa vanhemmaksi hän voi siirtyä selän puolelle. Normaalikokoisella miehellä tai naisella peruskokoisen repun saa asetettua selkään niin että lapsi näkee maailmaa olan yli. Pienikokoisella kantajalla tämä voi olla haastavampaa mutta ainakin wompat-reppuja saa erikseen tilattua lyhemmillä olkaimilla joilloin ylempänä kantaminen onnistuu hyvin. Toki kun lapsi kasvaa hän automaattisesti näkee paremmin selkäkannossa.

Reppu ei tunnu hyvältä?

Ihmiset ovat eri mallisia. Joskus vain jokin reppu malli ei välttämättä sovi. Onneksi vaihtoehtoja löytyy. Repuissa on myös eroja säätöjen tms. kanssa. Voi olla että toista reppua on helpompi kiristellä kuin toista.

Lapsi kasvaa?

Jossain vaiheessa reppu voi käydä pieneksi. Useilla valmistajilla on mallistossa taaperoreppuja joita voi alkaa käyttää lapsen ollessa 1-3 vuotias. Isompaan reppuun voi siirtyä kun tuntuu että lapsi alkaa olla iso vauva koon reppuun. Pientä lasta voi tosin kantaa jopa 3 vuotiaaksi pienellä kantorepulla. Vauvan malli vaikuttaa kovasti. Toisin kuin yleensä ajatellaan kantoreppu on isommalle lapselle ja kantajalle mukavampi kuin kantorinkka. Kantorinkassa lapsen asento ei usein ole myöskään kovin hyvä ja esim vaellukselle tms. on isompi kantoreppu mukavampi kummallekin.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Meidän imetys

Neitin yksivuotispäivä lähenee kovaa vauhtia. Se sai mut pohtimaan imetystä, meidän imetystä nimenomaan. (Meidän imetytaipaleesta olen aiemmin kirjoitellut täällä ja täällä.) Suomessahan suositellaan imetystä vuoden ikään, joten on ihan asiallinen aika käsitellä tätä asiaa.

Paljon kaikkea on mahtunut tähän ensimmäiseen vuoteen vauvan kanssa, mutta imettäessä on vietetty aikaa tunti jos toinenkin. Jos laskettaisiin vaikka että olen imettänyt joka päivä 8 kertaa ja imetys on kestänyt 10min kerrallaan. Joskus kauemmin joskus vähemmän. Tällä laskukaavalla olen imettänyt vauvavuoden aikana 486 tuntia. (luulen kyllä että todellinen luku on isompi). Joten voi sanoa että mulla on jo kokemusta imettämisestä ;)

Pääasiassa imetys on ollut mukavaa. Niitä ei niin mukavia juttuja ovat olleet:
- Ensimmäiset 1,5kk imetystä nänni verillä. Järkyttävän tuskallista.
- Rintatulehdus tytön ollessa 8 (vai 9)kk vanha
- Nännin pureminen aina kun on tullut uusia hampaita. Ihan haavoillehan ne meni.
- Haahuilu/pöllöily-vaihe. Eli kun rinta pysyy suussa yhden imaisun verran ja sitten pää kääntyy katselmaan maailmaan jne.
-Maidon suihkuaminen joka paikkaan, erityisesti pöllöilyvaihe yhdistettynä suihkutisseihin ja imetykseen jossain muualla kun kotona aiheuttti aika kaoottisen tilanteen...

No ei noihin sen enempään. Koska kukaan (ihan oikeasti ei varmaan kukaan) välty ongelmilta (pieniltä tai isoilta). Ihan oikeesti, jos jollain on ollut koko imetysaika ihanaa auvoa ja mikään ei ole ollut hankalaa/vaikeaa/kivuliasta/aiheuttanut pelkoa/stressiä/ahdistusta tms. niin huikkaa ihmeessä!

Tällä hetkellä pimu syö päivisin rintaa ehkä 4-6 kertaa. Vähän riippu. Jos ollaan jossain menossa en  yleensä edes tarjoa rintaa koska ei sitä kuitenkaan huoli. Kiinteitä menee nykyään sen verran että ne ilmeisesti veden kanssa tyydyttää nälkää sen verran että pärjää jos ollaan jossain menossa. Silloin kyllä yleensä iltaisin ehkä vähän enemmän imee maitoa kun normaalisti. Iltaisin nukahtaa rinnalle, edelleen, mutta mä en koe tätä ongelmaksi, joten asialle ei ole mitään tehty. Öisin heräilee useasti, välillä vähemmän. Ei vaadi maitoa mutta imee kyllä nänniä että saisi unen uudestaan. Jos söisi tuttia niin luulen että sitä suuhun laittamalla menisi yö ilman tissiä. Mitään vieroitusasiaa ei ole suunnitelmissa ainakaan vielä, sillä mä en ole väsynyt enkä edelleenkään haluaisi huudattaa lasta uneen. En vaan mitenkään kykenisi sellaista kuuntelemaan ja en kyllä haluakkaan huudattaa, vaikka tiedän että jos lapsi mun sylissä huutaisi niin sen psyyke siitä tuskin kärsisi.

Kuten mainitsin että kiinteitä menee hyvin nykyään. Sormiruokailua edelleen jatketaan, iltapuuro menee syöttäen. Olen silloin tällöin tarjonnut lusikkaa/haarukka tytölle, mutta ei se ole niistä oikein kiinnostunut. Mutta mikäs kiire se on aterimilla syömään kun sorminkin se ruoka sinne suuhun menee.. Ihna pari päivää nyt tytöllä on ollut ruokahalu tosi hyvä. Ruokaa on mennyt oikeastaan kaikki mitä on tarjottu ja minä olen ollut tästä ihmeissäni, iloinen, mutta silti ihmeissäni. Meni se tätäkin ennen vaihtelevasti ihan hyvin, sen verran etten ollut huolissanin ravinteiden saannista, mutta määrä ei kyllä päätä huimannut. Joskus ei suuhun mennyt kuin pari hernettä. Rinnan syöntiä ei ole tässä puolenvuoden aikana vähentänyt paljoakaan, maitomäärä on kyllä pikkuisen vähentynyt, sillä enää harvoin rinta pakkautuu täyteen. Maitoallaergian vuoksi en ole vielä tarjonnut mitään maitotuotteita lapselle, mutta koska pimu saa omaa maitoani ei hän niitä tarvitsekkaan.

Koska pimu pärjää ilman rintaa päivisin useamman tunnin voin jo mennä asioille yksin miehen jäädessä kotiin tytön kanssa. Ei silti tule käytyä oikein missään, ei ole kyllä ollut hirveästi tarvetta. Kirppareilla on mukavampi käydä yksin joten huomenna ajattelinkin käydä vähän kirppistelemässä. Iltamenoja ei tietenkään voi olla kun neiti nukahtaa tissille, eli isi ei meillä nukuta. Mutta ehtii sitä myöhemminkin. Voi sitä kotonakin ottaa lasin punaviiniä neidin mentyä nukkumaan. Onhan tämä imetys ollut hyvin sitovaa, varsinkin kun neiti ei ikinä sitä pulloa huolinut ja oma-aika on ollut aika lailla kadoksissa. Hyvin yllättynyt olenkin ollut siitä miten vähän sitä on kaivannutkaan. Mulle riittä hyvin se että saan omaa aikaa kotona, ommella/lukea/neuloa/katsoa joku sarja telkkarista rauhassa, miehen leikkiessä/ulkoillessa tytön kanssa.

 Juu ja meillä siis edelleen jatketaan. Lapselle on tissi edelleen selvästi tärkeä, eikä mulla ole mikään kiire päästä imetyksestä eroon.



tiistai 8. tammikuuta 2013

Pystyyn

No nyt se seisoo, ilman tukea nimittäin. Ponkaa pystyyn joka hetki ilman tukea ja tönöttää siinä hetken. Äidiltä sydän salpautuu joka hetki. Tämähän oli odotettavissa, onhan se "vauva" kohta vuoden, mutta kun se on silti mun vauva. Seuraava etappi on se kävely. Jaiks.
Sori, ei ole kuvia tähän hätään, kun en ikinä niitä tuolta kamerasta jaksa siirtää koneelle...