Pikkuisen eka neuvola

Tänään käytiin ekaa kertaa Tytyn kanssa neuvolassa. Omasta voinnista sen verran että hb oli noussut hyvin viikon rautakuurilla, sairaalassa 91, nyt 114. Paino oli tällä hetkellä 65kg (ennen synnytystä 75, ennen raskautta 59).

Mutta tyty on kasvanut hyvin. Paino oli noussut viikossa 300g, ollen nyt 4120g (sairaalasta lähtiessä 3820g, eli melkein syntymäpainossa. Riittävästi on siis meillä syöty!  Pituus oli 51.5cm (eli syntymäpituus on varmaan oikeasti ollut vähän pidempi kuin 49, mutta Tyty ollut vain kovasti kippurassa). Neuvolakorttiin kirjoitettiin "Tosi hyvin painoa ja pituutta tullut pelkällä rintamaidolla. Iho siisti. Releksit. Aukile ok. Suloinen, jäntevän oloinen tyttövauva. d-vit ohjeet annettu."

Terkka on sitä mieltä että kaikkien vauvojen tulisi nukkua omassa sängyssä (jaksoi sanoa tästä joka neuvolassa raskausaikana) ja nyt kun kerroin että nukkuu vieressä niin muistutti että viimeistään parin viikon iässä pitää siirtyä omaan sänkyyn. No saas vaan nähdä. Musta on vaan ihana kun toinen tuhisee vieressä, mutta toisaalta ei itse pääse kunnolla asettautumaan. Pinnishän meillä on "sivuvaununa" sängyssä kiinni (eli toinen laita irti) eli jos vaan pikkuinen malttaa niin eiköhän me kohta reenailla siihen nukkumista.

Palaillaan huomenna "päivä meidän kanssa" postauksen kera jos vaan jaksan lopunkin päivää ja yön kirjoittaa ylös :)

Alanis ja Tyty 9pv

Vauva-arki

Meillä on alkanut vauva arki. Ensinnäkin päivät kuluu ihan hirveän nopeasti. Eihän sitä ehdi oikeasti tehdä muuta kuin syöttää, kuivittaa ja ihastella pikkuista. Mies onneksi huolehtii ruuanlaitosta ja siivoamisesta kiitettävin arvosanoin. Tänään ssanoin  että nyt minun pitää saada vähän tehdä jotain tai turhaudun, joten tyhjäsin ja täytin tiskikoneen :)

Muru on ollut tähän menessä rauhallinen vauva. Turhia huuteluja (tai huuteluja ylipäätään) ei ole juuri ollut, parin päivän rintaraivoamista lukuunottamatta (kerron lisää jossain vaiheessa). Nopeasti sitä alkaa tunnistamaan mitä vauva haluaa ja mikä milloinkin vaivaa.

Imetän vauvaa ja se on ihan mukavaa hommaa vaikka koskeekin vielä aika kovasti kun vauva rikkoi rinnat ekoina päivinä aika pahasti. (palataan ihan imetyspostauksen mudoossa tähän). Maitoa tulee reilusti ja kun yritän antaa ilmakylpyjä rinnoille aika usein niin aika usein myös on joka paikka maidossa kun rinnat alkavat valuttaa kuin vesiputoukset :) Rauhalliseen tahtiin käydään rinnalla, keskimäärin 3h välein.

Kestovaippojen käyttö ollaan aloitettu rauhallisesti. Yöt vielä käytetään kertiksiä, mutta päivällä testaillaan erilaisia kestoja. Toistaiseksi hyvin toimivat  imse vimsen flanellivaipat ja kuoret. NB kokoiset flanetet vaan uhkaavat jo nyt käydä pieneksi kun kokoa meidän tytöllä tosiaan on.. Harsot on myös käytössä. Tänään testasi myös nauhavaippaa, mutta se fuskasi samantien kun en saanut sitä kunnolla asettumaan, täytyy harjoitella vielä sen taittelua pienemmäksi, tai odottaa että tyty vähän kasvaa.

Oma vointi alkaa olla myös jo aika lähellä normaalia. Unta saa öisin pätkissä, mutta toistaiseksi se tuntuu riittävän hyvin, silloin tällöin olen päikkärit nukkunut. Kipuja ei ole alapäässä paljoa ollut vaikka episiotomia pitikin leikata, kipulääkkeitä tietty olen syönyt, mutta istuminen on onnistunut hyvin heti ekasta päivästä lähtien. Muutenkin on ihmeellistä miten "normaalilta" alapää tuntuu heti synnyttämisen jälkeen (jos ei siis epparin kipua lasketa). Luulisi että siellä tuntuu edes jotain kun on sielät tuollainen pullea tyttö tullut ulos :)

Ulkoillut olen itse sen verran että eilen vein roskat! Pidemmälle en vielä uskalla sitä kävely tuntuu aika raskaalta. Hb oli 91 sairaalasta lähtiessä. Torstaina käytiin myös vauvan kanssa vaunuilla sairaalassa painokontrollissa (kävelyä siis 5min) Loppuviikosta voisikin aloittaa ulkoilua vähän kerrallaan. Tiistaina meillä on eka neuvola ja samalla meinattiin käydä äänestämässä ja metsästämässä mulle yhdet (ainakin) imetysliivit lisää. (kahdet ostin raskausaikana ja toiset on vähän liian napakat!)

Palaillaan "teema"postausten myötä. Pitää varmaan kirjoittaa enemmän vauvasta, imetyksestä, kestovaippailusta ja synnytyksestä. Onko jotain muuta mikä teitä kiinnostaa?

Neiti

Olo on kuin uudesti syntyneellä viime yön jälkeen. Sain nukuttua yhteensä 6h! (pätkissä tietty). Maito on noussut ja se tuottaa hiukan tukalaa oloa, mutta muuten on ihanaa kun saan nauttia aamusta koneella kun mies ja muru köllöttelevät tuolla.

Kotonahan me tultiin jo toissa päivänä, eli sairaalassa pakollinen 2vrk (vauvan ja mun voinnin seurannan takia, näistä lisää aikanaan). Perhehuone onneksi saatiin vaikka osasto oli tullessa ihan täynnä, kiitos ihanien työkaverieni! En tiedä olisinko kestänyt sairaalassa olo aikaa ilman miestä.

Pikku muru on kyllä uskomattoman rauhallinen ja suloinen tyttö. Öisin jostain syystä syöminen on yhtä huutamista ja silloin on hankaluuksia saada neiti rinnalle. Öisin ovat myös ollut pienellä hiukan masuvaivoja ja isukki onkin saanut joka yö käyskennellä ympäri asuntoa kiljuva tyttö sylissään.Yllätys oli tosiaan murun koko jota kukaan ei tuntunut aavistavat. Oman käden koko arvio oli 3.5kg. Terkkarin ja synnärin kätilön kokoarviot oli 3.6kg samaten ultran. Vartta neidillä tosiaan oli vain 49cm, joten syntyessään oli aikamoinen pallero! Synnärissäkin kätilö kutsui tyttöä poskevaksi, ja niinhän tuo onkin, perinyt isänsä posket!

Uskon että tämä on se päivä kun alkaa näyttää paremmalta. Tähän menessä kaikki on mennyt vähän sumussa ja väsynein silmin sillä ennen viime yötä  unta oli varmaan 10h yhteensä synnytyksen jälkeen. Imetys on onneksi käynnistynyt ihan kohtalaisen hyvin, eilen otetu rintakumi käyttöön ja se varmaan toistaiseksi jääkin. Vaippailun suhteen on vielä menty kertiksillä, eilen kokeiltiin yhdeksi väliksi kestoa ja tänään olisi tarkoitus aloittaa päiväkestoiluharjoittelu.

Nyt ei tähän hätään enempää, palaillaan taas kun samanlainen rauhallinen hetki koittaa.

Alanis ja muru 4pv

rakkaus

Pikkuinen neiti syntyi 22.1 klo 1.28. Strategiset mitat ovat 4150cm/ 49cm/ 35.5cm.

Palataan asiaan myöhemmin

Joko?

Aamulla heräsin lapsivesi lorahdukseen. Ei tullut paljon, mutta oli selvästi vettä. Pari kertaa lorauttanut sen jälkeen. Limatulppakin tuli äsken (osa tuli jo eilen).

Eilen illasta napakoita (kivuttomia) suppareita tuli alle 10min välein. Tänäänkin niitä on tullut, ei kyllä niin tiuhaan. Toivottavasti alkaisi vaan ne supparit nyt! Illasta soittoa synnärille jos mitään ei tapahdu :)

edit. klo 18.30: masennus iskee. Ei tuu kipeitä supistuksia, eikä sitä vettäkään ole tullut sitten aamupäivän. Ei tässä taida mitään tapahtua.

klo 21.45. Synnärillä käyty käyrällä. Lapsivettä tulee, vissiin korkealta kun vauvan päätä vasten tuntui kalvoja. Tulehdusarvon ottivat. Aamulla sitten uusi käyrä ja verinäyte jos ei ennen sitä käynnisty. Kunhan nyt käynnistyisi kun en sitä käynnistystä halua!

Edelleen täällä

Pahoittelut teille jotka veikkasi syntymäpäiväksi 18.1, teitä oli monta. Täällä ollaan vielä yhtenä kappaleena.

Varoitan nyt etukäteen ruumiintoiminnoista avautumisesta. Lopeta lukeminen jos ei kiinnosta.
Se viimeksi mainitsemani pahoinvointi loppui onneksi samana päivänä parin tunnin päästä, vatsa toimi kyseisenä päivänä neljä kertaa! Illasta taas supisteli napakasti, mutta kivuttomasti.

Eilen sitten herättyäni alkoi aika nopeasti kova mahakipu (sellainen ruuansulatuskipu) ja aika nopeasti alkoi myös ripuli. Miellyttävä oli suunnata neuvolaan (jossa kaikki oli kunnossa, paino oli tippunut, mikä ei yllättänyt tällä "tyhjentymisellä") kun maha oli kipeä ja vointi muutenkin vähän heikko. Yökin oli taas mennyt tosi vähillä unilla joten nukuinkin päikkärit kun palasin neuvolasta aamupäivällä. Iltapäivän ja illan olo olikin ihan ok, mitä nyt mahassa kupli ihan kamalasti. Illasta alkoi röyhtäyttämään ihan kamalasti ja jatkuvasti tuli sellaisia kanamunan makuisia röyhyjä. Tässä vaiheessa mies alkoi epäilemään että on kantanut mulle töisä jonkun pöpön (on päivystyksessä, missä on siis kaikennäköisiä suolistobakteereja).

Viime yön sain nukuttua ihan kohtalaisen hyvin (6h) kunnes kuudelta ei enää uni tullut (mies lähti töihin) kun alkoi tulla taas pahaolo. Nyt kuplii taas mahassa ja vessassa on ravattu jo useamman kerran. Yritän täällä kitkutella ja pitää nestetasapainoa yllä ja TOIVON todella että kroppa vaan tyhjentyy ennen synnytystä. Voi kärsimys jos tämä onkin vaan ripuli eikä mikään merkki tulevasta. Niin ja edelleenkin kaikki supparit on kivuttomia.

Alanis 39+2

Kuulostelua

Viime yönä ei uni oikein tullut, nautiskelin hyvästä kirjasta sohvalla samalla kun pikkuinen pungersi kohdusuuta päin aiheuttaen miellyttävää vihlontaa. Lisäksi sain nauttia muutamista kipeistä supistuksista (ei siis mitään kunnolla kipeitä vielä). Koko illan supisteli ja yön supisteli myös kivuttomasti aika tiuhaan, muutamien minuuttien välein.

Tässä aamulla on tuntunut myös muutamia kipeitä suppareita ja pari tuntia sitten alkoi kamala kuvotus, välillä tuntuu että nyt oksennus lentää, mutta ei vielä kuitenkaan ole niin käynyt. Toivotaan että tämä olisi ennemmin alkaa synnytystä kuin vatsatautia :D

Ei uutta

Täällä ei ole tapahtunut mitään. Vointi on hyvä, liiankin hyvä siihen nähden että laskettu aika on viikon päästä :)

Olen kyllä ahkerasti yrittänyt kyykkäillä ja pyöritellä lantiota pallon päällä, jotta vauvan pää hiukan hankaisi kohdunsuuta, mutta eipä noista ole tainnut olla hyötyä... Niin ja on se mies niitä rintojakin hieronut, mutta ei siitä supistuksia ole tullut. No tulee kun on tullakseen, helppohan se nyt on olla kun liikkuminen sujuu ja nukun hyvin. Malttamattomampi olisin varmasti jos olo olisi kovin tukala.

Nyt pitää palata sämpylöiden leipomisen ja ruuanlaiton pariin.

Alanis 38+6

Olotiloja ja neuvolassa reissaamista

Eilen tuli käytyä taas neuvolassa, ei siellä mitään ihmeellistä. Kaikki mallillaan. Pakko on sanoa että kyllä se vaan on niin kamalan tuntuista, oikein kipeää tekee, kun terkkaa yrittää vauvan päätä liikuttaa (eikö riitä että se on todettu jo aiemmin että se ei liiku, onko sitä pakko joka kerta kokeilla!) Terkka kyseli onko jo kipeitä supistuksia tai muita fiiliksiä tulevasta synnytyksestä, mutta jouduin vastaamaan kieltävästi. Tuntuu että olo vaan kohenee näin loppua kohden, liikkuminenkin on käynyt helpommaksi vaikka vauva edelleen hengailee lähtökuopissa lantion pohjalla.

No tänään onneksi kaveri tuntuu sukeltaneen vielä syvemälle (jos se nyt on mahdollista). Pystyssa ollessa tuntuu paine alapäähän ja muutenkin sinne on vähän tuikkinut. Josko pikkuhiljaa jotain tapahtuisi. Pitäisi yrittää olla illasta vielä vähän aktiivinen (kävellä vaikka vähän portaita, kyykkiä ja venytellä) kun aamupäivä on mennyt tietokoneen ja tv:n ääressä. Juu ei tässä muuta.

Moni oli veikkaillut vauvan syntyvän ensi viikon alussa, toivotaan niin!

Alanis 38+3

Nyt ne on täällä!

Nimittäin ekat viralliset raskausarvet! No en siis ole niistä iloinen, mutta ei kai niitä voi oikeastaan millään välttää. Olin jo mielessäni hihkunut että ei niitä varmaan tule, kun ei ole kerran tullut tähänkään menessä (paitsi vanhasta napakorun arvesta lähteneet pari naarmua), mutta niin ne vaan viikkojen 37+5 kunniaksi siinä oli, navan alla. Useampi pieni arpi, varmaan ehtivät kasvaa ihan mukavasti vielä ennen kuin pikkuinen syntyy, kun ei ulostautumisesta vielä ole mitään merkkejä. Masun ihoa on tullut kyllä hyvin hoidettua, aika ahkerasti olen sitä rasvaillut, vuorotellen Dermosilin vanilla body butterilla ja saman firman e-vitamiini voiteella. Mies onneksi osasi lohduttaa ja sanoi että tykkääkin enemmän jos munkin vartaloon tulee jotain "virheitä" kun on muuten niin täydellinen.

Toissapäivänä mies alkoi kasata meidän pinnistä (brio one) ja totesi että puussa on halkeama, joten eilen siten kiikutettiin se takaisin liikkeeseen toiveena saada uusi sänky mukaan. Mies halusi (fiksuna) tarkastaa sängyn jo liikkeessä ettei tule uutta reissua ja hyvä niin. Avattiin liikkeessä kaksi uutta pakettia ja kummassakin sängyssä oli lommoja, kolhuja ja halkeamia. Yhdessä palassa oli useampaa halkeamaa puussa vielä rumasti peitely maalilla (ainakin näytti siltä). Ei siis laatu huokunut briosta, myyjäkin vaan totesi että nämäkun tehdään nykyään Kiinassa. No saatiin kuitenkin lopulta "siisti" sänky, mutta meille ei kyllä enää brioa hankita. Nyt sänky odottaa makkarissa tulokasta :)

Pistetäänhän täälläkin pystyyn pieni arvauskisa sitä milloin meidän beibi mahtaa ulostautua. Kommentti kenttään siis päivämäärää ja kellonaikaa ja muista mukan nimimerkki. Mukaan saa toki heittää arvion vauvan koosta jos haluaa. Arvuksia otetaan vastaan tämän viikon sunnuntaihin eli 15.1 klo12

Vinkkejä arvaukseen:
-laskettu aikahan on siis 24.1 eli nyt mennään 38+0
-itsellähän on ollut jo ennen 30 viikkoa fiilis että vauva syntyy ajoissa, enää en osaa sanoa yhtään mitään
-supistuksia mulla on ollut enemmän ja vähemmän kivuttomina viikolta 18, tällä hetkellä olen kivuttomia supistuksia lukuunottamatta aika oireeton.
- vauva on todettu olevan laskeutunut lähtöasemiin lääkärissä viikolla 32, ja viikon 35 tarkastuksessa kohdukaulaa oli jäljellä 2cm ja auki 1cm. Kumpikin lääkäri lupasi että tulee ennen laskettua aikaa :)
-Itse olen syntynyt viikoilla 38+6 ja painanut 3010g

Pelkoja, neuvolaa ja murtunut varvas

Eilen kävin neuvolassa. Ei siellä mitään ihmeellistä, kaikkia erinomaisesti. Painoa on nyt kaikenkaikkiaan tullut 16-17kg, nyt painoa oli onneksi tullut vain 800g/vko (viimeksi 1.6kg/vko) mutta turvotusta oli taas tänä aamuna reilusti, se varmaan vaikuttanee. Ei nimittäin mene edes sellaiset kengät jalkaan mitä olen ennen käyttänyt villasukkien kanssa! Niin ja ilmeisesti tuo pikkuinen on painunut vieläkin alemmas lantioon (siellähän se hengaili jo 31 viikolla) kun sf mitta tipahti keskikäyrältä sen alapuolelle :) Pää ihan kiinnittynyt (viimeksi ei siitä vielä sanottukkaan mitään).

Mitään synnytykseen viittaavaa oireilua ei oikeastaan ole. Kävelykin on helpottanut, ei enää ole niin tuskaista kuin aiemmin! Mutta ensimmäisen kunnolla kipeän supistuksen koin tuossa muutama ilta takaperin. Poltteli kunnolla tuone alamahalle ja alapäähän. Olinpa iloinen, mutta yhteen supistukseen se sitten jäikin :) No vielähän tässä laskettuun päiväänkin aikaa... Noita kivuttomia (kuitenkin henkeä ahdistavia) supistuksia tulee aikalailla entiseen malliin, tai vähän vähemmän, useita päivässä kuitenkin.

Kuten otsikkokin viittaa niin sain riesakseni murtuneen pikkuvarpaan. Pamautin sen eilen mojovasti pöydän kulmaan ja kun kipu (ja turvotus) esti sen liikuttamisen vielä illallakin, mies hiukan paineli ja diagnosoi sen murtuneeksi.(mikään ei mulla olekkaan ennen murtunut) Teippasi  sen sitten paikalleen niin että ei liikkuisi :) No onneksi tuo ei ole enää juurikaan kipeä ja kävelykin onnistuu.

 

Maha eilen (37+2), tuo ruskea läntti on mun levähtänyt napani.

Silloin tällöin raskasaikana on käynyt mielessä mietteet siitä että olenko valmis äidiksi ja miten kaikki sujuu ja mitä meidän parisuhteelle käy yms. Niistä olen täälläkin maininnut ja nehän onkin ihan normaaleja mietteitä raskautuneille. Nyt on kuiten parin viikon sisällä herännyt ihan kunnon pelko, kun olen alkanut tajuamaan että meille tulee lapsi. Ajatus pelottaa ihan perkeleesti. Synnytyshän ei pelota enkä mielestäni ajatukset tulevasta vauva-arjestakaan. En osaa oikein edes sanoa että mikä siinä pelottaa että meitä on kohta kolme, kai se on juuri se. Jotenkin ei kuitenkaan tässä raskausaikana ole pystynyt ajattelemaan "masuvauvaa" ihmisenä, joka täällä kohta on meidän kanssa. Välillä pelko saa ihan ahdistuksen omaisia piirteitä ja olenkin yrittänyt pohdiskella mikä pelottaa, että saisin pelon hälvenemään. Toivottavasti tämä tästä helpottaa...

Pari iltaa taaksepäin, kun olin venyttelemässä, pelko taas hiipi mieleeni, alkoi itkettääkin. Mies kun sitten sattui tulemaan siihen viereen niin aloin parkumaan ihan hysteerisena. Tuli siihen halimaan ja silittelemään ja sain kuin sainkin jossain välissä kerrottua että mikä se painaa. Yritti siinä kovasti sitten kannustaa että kyllä kaikki menee hyvin kun minä vaan huudaan kuin pieni lapsi. Kyllä se haliminen sitten jossain vaiheessa alkoi tehota ja olokin helpottui.

Alanis 37+3 (ai niin, täällä ollaan jo ihan täysiaikaisia!)

Pikaiset kuulumiset

Ei täällä olla vielä synnytyshommissa vaikka blogissa onkin hiljaisuus. Beibi malttoi kun malttoi pysyä sisällä tälle vuodelle ja nyt jännityksellä odotellaan tuleeko ennen laskettua aikaa (kuten itse epäilen ja samaten kaksi  neuvolalääkäriä) vai päättääkö kuitenkin antaa odotuttaa itseään jopa helmikuulle :D

Blogihiljaisuus johtui siis siitä että lähdettii uudenvuoden viettoon tänne miehen vanhempien luokse, 400km, päähän. Kohta suunnataan kotiinpäin ja olen ihan tyytyväinen siihen ettei pieni halunnut ilmaantua maailmaan täällä, 400km autossa istuen synnytyksen jälkeen olisi voinut olla aika tuskaa (kun yleensähän se alapää taitaa ainakin vähän kipeä olla). Hyvinhän me oltiin varustauduttu mahdollisuuteen että vauva tulee maailmaan täällä, kaukalot, vaatteita ja synnytyskassit kaikki mukana.

Yhtään ei tunnu siltä että vauva voisi olla kohta tulossa, ei mitään oiretta. Edelleen tuo kävely tuottaa tuskaa, paine on niin kova tuolla alapäässä että 1h kaupungilla käynti anopin kanssa oli jo aika tukalaa. Muutenkin on alkanut joka paikkaa kolottaa ja tuntuu ettei missään asennossa ole hyvä olla. (Luulen että osaksi johtuu ihan siitä kun ei olla kotona).

Pitkä automatka torstaina meni muuten hyvin, mutta turvotus perille päästyä oli aivan kamala. Jalat olivat sinipunaiset, varpaat eivät liikkuneet ja vaa'alla käydessä iski uskonpuute kun paino näytti 4kg enemmän kuin 1.5vkoa sitten neuvolassa ( no okei, jalat näytti siltä että niissä on ainakin se 4kg nestettä).  No nyt koko viikonlopun turvotus on ollut ihan kamalaa, vähän helpottanut tosin tuosta torstaista. Kädet ja jalat on juuri niin turvoksissa kuin vanhoilla mummoilla. Verenpaineet olen pariin otteeseen mitannut anopin mittarilla, vaikka mitään verenpaineoireita ei ole ollut, ihan vaan turvotuksen takia, mutta ne on ollut ihan priimat. Voisko tämä vaikka enteillä tulevaa synnytystä :) ?

Palataan asiaan, kun on selvitty täältä kotiin (katsotaan  miten turvoksissa sitä sitten ollaan)

Alanis 36+6