Näillä pienillähän ei mitään rytmejä juuri ole. Ainakaan suurimmalla osalla. Eikä ainakaan meidän vauvalla.
Tai voikohan joka päivä toistuvaa, 3 tuntia kestävää, aina samaan aikaan tulevaa kitinää kutsua rytmiksi? Kitinä kestää 23-02 välisen ajan aika tarkkaan. (tosin eilen se kesti 22.30-01.30). Vieläkään en ihan tiedä mistä kitinä johtuu koska aina ei refluksikaan oireile ja monesti vatsakin on tällä välillä tai illasta aiemmin tyhjennetty. Vyöhyketerapiaa ajattelin kokeilla, jos ne nyt masuvaivoja onkin. Jossain vaiheessa väli saatettiin aika kovaa huutoakin huutaa, mutta nyt selvitään jo vähemmällä. Myös päivät on ehkä rauhoittunut, joten oisko mun dietillä ollutkin jotain vaikutusta? No viikko pitää vielä jatkaa ennen kuin rupeaa arvioimaan... Kitinä jakson päätteeksi nukutaankin sitten aina 4h, varmaan siksi kun pieni on niin väsynyt sen kaiken kitinän takia.
Muuten päivät menee kaikki erilailla. Jotain voi kuitenkin sanoa. Tyty ei viihdy oikeastaan muualla kuin sylissä. Jo vessareissulla alkaa sitteristä useimmiten kuulua huuto. Päivisin ei voi oikein nukkuakkaan muualla kuin sylissä. Sängyssä nukkuu hyvin useamman tunnin jos nukun itse vieressä (tästä syystä minäkin yleensä nukun päivällä pari tuntia että tyttö saa edes yhdet vähän pidemmät päikkärit). Myös ulkoilun jälkeen on jäänyt nukkumaan sänkyyn hyvin, ei herää kun riisun toppavaatteet. Kantoliinaa käytän silloin tällöin ja tula-reppua ollaan nyt kokeiltu muutamia kertoja (ekat kerrat oli tosin kamalaa huutoa). Muuten päivisin jos laittaa nukkuvan vauvan mihin tahansa, niin 15min päästä viimeistään alkaa kuulua kitinää ja lopulta itkua, sylissä uni sitten yleensä jatkuu.
Rinnalla käydään vaihtelevasti. Päivisin yleensä hereillä ollessa käydään rinnalla tiheään (~1h välein), päiväunet saattaa parhaimassa tapauksessa kestää 3h (esim juuri ulkoilun jälkeen tai jos nukun itse vieressä). Iltaisin selvästi vähän tankataan. "yökitinöiden" aikana suu napsaa koko ajan, mutta syömisestä ei tule mitään. Viime yönä toimi hyvin kun imetin vauvan herätessä 22.30 (silloin syö yleensäkin vielä hyvin) ja tämän jälkeen tarjosin vain tuttia. Sitten kun klo 01.15 alkoi tyttö olla sippi tarjosin vatsa tissiä uudestaan ja sen jälkeen nukahtikin. Selvisi pahemilta itkuilta, kun ei se tissi tuossa välissä koskaan oikein maistu. Tuttiakin syödään meillä hyvin vaihtelevalla menestyksellä, eikä sitä meillä juuri tutoa yökitinää lukuunottamatta ole tarvettakaan käyttää. Yöllä sitten kitinöiden jälkeen nukutaan hyvin se 4h ja sitten aamu tissittellään taas tiuhempaan 2h välein. Aamuisin 6 tai 8 syötön aikaan herätessä tyttö yleensä taas haluaa olla enemmän hereillä. Yöunet jää yleensä lyhyiksi kun ennen tuota illan kitinä jaksoa ei kannatta välttämättä nukkua, on itse vaan virkeämpi jos suoraan valvoo sinne että vauva lopulta nukahtaa...
Milloin teidän vauvoille on alkanut muodostua rytmi?
p.s Meillä on nyt alettu hymyilemään! Jos usemapi päivä on saatu nauttia vekkuleista hymyistä ja äänettömästä naurusta.
Paino oli tänään neuvolassa 5420g! Hui!
maanantai 27. helmikuuta 2012
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Refluksivaivaa
Hei pitkästä aikaa. Täältä ei olla päästy oikein kirjoitteilemaan kun Tytyllä on ollut vähän vaivaa. Kovasti on viimeiset pari viikkoa itkeskellyt ja viihtynyt vain sylissä pystyasennossa. Siinä ei kamalasti kirjoitella kun en jaksa liinaankaan koko ajan solmia.
Käytiin eilen tosiaan Tytyn kanssa lääkärissä (yksityisellä) kun on tosiaan tuota kovaa kipeän oloista itkua iltasyönnin jälkeen 23-02, kestää pari tuntia teit mitä tahansa. (ja toisina päivinä kaikkien syöttöjen jälkeen). Yleensä huuto vähän rauhoittuu pystyasennossa olalla, mutta vain harvoin loppuu kokonaan siihenkään. Itku alkaa monesti jo rinnalla. Kun pähkäilin mikä on vikana niin lueskelin vähän refluksista. Ja oireethan täsmäsi liiankin hyvin.
Tyttö selvästi nieleskelee jatkuvasti takaisin ruokaa joka nousee kurkkuu ja juuri se tuntuisi itkettävän. Toissailta oli ihan kaamea kun joka hikkauksella kuuli kun ruoka nousi suuhun ja tyttö huusi vain sydäntäsärkevästi.
lauantai 18. helmikuuta 2012
Täällä syödään
tälle hetkellä ihan koko ajan. Kumpikin tissi imetään tyhjääkin tyhjemmäksi parin tunnin välein. Taitaa ola eka tiheän imun kausi menossa. huhuh, toivottavasti kohta menee ohi...
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Iso tyttö
Apua, meidän tyttö kasvaa ihan kamalaa kyytiä! Tänään neuvolassa paino oli jo 4840g (2vkoa sitten 4120g). No olisihan sitä voinut odottaakkin jotain kun vaatteet ja vaipat jää pieneksi ja tyttö tuntuu pullevoituneen reippaasti. No ainakin maitoa tulee riitävästi :)
Niin ja maidossa täällä lillutaan edelleen. Saisi tuotanto alkaa jo tasaantua. Viimekin yönä heräsin pääni kokoisessa maitolammikossa, vaikka oli liiveissä liivinsuoja. Pitää varmaan ottaa (en muista kenen) vinkistä vaari ja laittaa liiveihin superimevä yöside. (pyyhkeen päällähän me nukutaan muutenkin). Ja en todellakaan jaksa mitään maidonkerääjiä käyttää, valuttelen maidot harsoille/pyyhkeille tai mitä nyt sattuu lähellä olemaan :)
Toisen tissin nännihaava ei ole vieläkään parantunut ja tuntuu että viikkoon ei ole edes pienentynyt yhtään. Parhaat vinkit otetaan vastaan! Sitä rasvaillaan ahkerasti, pidetään kosteana ja annetaan lähes jatkuvasti ilmakylpyä. Lisäksi kokeiluun on otettu nyt myös sitruunamehu (tämän luin netistä). Jännä ettei parane vaikka toinen nänni parani jo viikko sitten. Rintakumi siis on käytössä ja imuote sen kanssa hyvä. Pientä kipua ja runsasta maidontuloa lukuunottamatta imetys sujuu hyvin :)
Tutti on otettu käyttöön yörauhoittelussa, kun tuntuu että silloin ei mikään auta kun imemisen tarve on niin kova mutta ahdistaa kun maitoa vaan tulee ja tulee tissistä. Huuto saattaa jatkua parikin tuntia syömisen jälkeen, mahavaivatkin taitaa vähän myös silloin kiusata. Tuttia onneksi osataan syödä, mutta toivottavasti sen käyttö jäisi vähäiseksi. Muuten ei meillä olekkaan ollut tutille tarvetta kun juurikin noina viime öiden huutokonserteissa. Tutti tuntuu ainakin vähän rauhoittavan toista, kun ei syli ja hytkytyskään auta.(syli+hytkytys+tutti taas vähän helpottaa).
Ulkoilut on myös aloitettu. Vaunuilemassa on oltu pari kertaa. Ostoksilla käytiin kauppakeskuksessa tulevan kummitädin kanssa ja silloin viihdyttiin kantoliinassa. Vaunulenkillä ja kantoliinassa nukutaan tosi hyvin. Ulkonanukkuttamiseenhan meillä ei ole mahdollisuutta, kun ei ole pihaa eikä parveketta. No hyvin meillä nukutaan sisälläkin.
Alanis ja Tyty 3,5 vkoa
Ps. Käykää katsomassa näitä ihania synnytykuvia, kyseessä vuoden 2011 synnytyskuvan äänestys.
Niin ja maidossa täällä lillutaan edelleen. Saisi tuotanto alkaa jo tasaantua. Viimekin yönä heräsin pääni kokoisessa maitolammikossa, vaikka oli liiveissä liivinsuoja. Pitää varmaan ottaa (en muista kenen) vinkistä vaari ja laittaa liiveihin superimevä yöside. (pyyhkeen päällähän me nukutaan muutenkin). Ja en todellakaan jaksa mitään maidonkerääjiä käyttää, valuttelen maidot harsoille/pyyhkeille tai mitä nyt sattuu lähellä olemaan :)
Toisen tissin nännihaava ei ole vieläkään parantunut ja tuntuu että viikkoon ei ole edes pienentynyt yhtään. Parhaat vinkit otetaan vastaan! Sitä rasvaillaan ahkerasti, pidetään kosteana ja annetaan lähes jatkuvasti ilmakylpyä. Lisäksi kokeiluun on otettu nyt myös sitruunamehu (tämän luin netistä). Jännä ettei parane vaikka toinen nänni parani jo viikko sitten. Rintakumi siis on käytössä ja imuote sen kanssa hyvä. Pientä kipua ja runsasta maidontuloa lukuunottamatta imetys sujuu hyvin :)
Tutti on otettu käyttöön yörauhoittelussa, kun tuntuu että silloin ei mikään auta kun imemisen tarve on niin kova mutta ahdistaa kun maitoa vaan tulee ja tulee tissistä. Huuto saattaa jatkua parikin tuntia syömisen jälkeen, mahavaivatkin taitaa vähän myös silloin kiusata. Tuttia onneksi osataan syödä, mutta toivottavasti sen käyttö jäisi vähäiseksi. Muuten ei meillä olekkaan ollut tutille tarvetta kun juurikin noina viime öiden huutokonserteissa. Tutti tuntuu ainakin vähän rauhoittavan toista, kun ei syli ja hytkytyskään auta.(syli+hytkytys+tutti taas vähän helpottaa).
Ulkoilut on myös aloitettu. Vaunuilemassa on oltu pari kertaa. Ostoksilla käytiin kauppakeskuksessa tulevan kummitädin kanssa ja silloin viihdyttiin kantoliinassa. Vaunulenkillä ja kantoliinassa nukutaan tosi hyvin. Ulkonanukkuttamiseenhan meillä ei ole mahdollisuutta, kun ei ole pihaa eikä parveketta. No hyvin meillä nukutaan sisälläkin.
Alanis ja Tyty 3,5 vkoa
Ps. Käykää katsomassa näitä ihania synnytykuvia, kyseessä vuoden 2011 synnytyskuvan äänestys.
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Synnytyskertomusta
Tästä tuleekin nyt pitkä raapustu, toivottvasti kiinnostuneet jaksaa lukea, mä en nimittäin jaksa miettiä mitä jättäisin kertomatta.
20.1
About klo. 8 heräsin siihen että pöksyyn lorahti jotain. Nousin vessaan ja totesin että vuoto oli niin etistä että eiköhän se lapsivettä ole. Alushousut oli siis kunnolla märät, mutta lakanalle asti vuotoa ei riittänyt. Toinen pikkuinen loradus tapahtui puolen päivän aikaan ja sitten ei mitään taas näkynytkään. Koko ajan toivoin että voi kun ne supistukset alkaisi, tiesin nimittäin että synnytys käynnistetään jos ei itse käynnisty veden menon jälkeen, minä kun toivoin synnytyksen luonnolista käynnistymistä. (Edellisestä illastahan mulla oli kyllä tullut kivuttomia supistuksia hyvin säännöllisesti 5-10min välein.)
Mies tuli töistä klo 15 ja lähdettiin käymään kaupassa ja kirjastossa. Tultiin kotiin kai joku 17.30 ja soitin silloin synnärille. Kätilö puhelimessa ei uskonut että kyseessä oli lapsivesi, kun sitä ei enää klo 12 jälkeen ollut tullut. Ohjasi kuitenkin tulemaan synnäriin klo 20 kun vedenmenosta oli 12h.
Synnärillä vastaanotossa odotellessa vettä sitten lurahti taas hiukan. Kätilö otti emättimestä streptokokki näytteen ja teki lapsivesitestin ja totesi että kyllä se lapsivettä on. Kalvoissa oli siis oletettavasti reikä ylempänä ja siksi vettä tuli niin vähän. Kätilö tutki kohdunsuun, tilannetta ei mulle sanonut mutta sormen sai hyvin vauvan päähän eli oisko vähän ollut edistystä aiemmista lääkärikäynneistä. Sitten otettiin tulehdusarvo ja käyrää ja toivotettiin tervetulleeksi aamulla klo 8.
21.1
Yö tuli nukuttua hyvin, kivuttomia supistuksia tuli entiseen malliin, mutta ei yhtäkään kipeää. Mies lähti aamusta vielä töihin ja minä synnärille. Ensin otettiin käyrää ja sitten sain odotella lääkärille pääsyä. Lääkäri taisi ensin ultrata, totesi että vettä on kohdussa hyvin (ei ollut ylläri kun vettä oli ulos tullut niin vähän ), vauva liikkui hyvin ja painoarvioksi sai 3,6kg. Samaa kokoa sai kätilö ja opiskelija arvioksi myös ulkotutkimuksessa. Kohdunsuu oli kaikkien yllätykseksi auki 3-4cm ja lääkäri totesi että voisin jäädä heti saliin oksitosiinitippaan ja kalvojenpuhkaisuun. (seuraavaan päiväänkään ei enää viitsinyt odottaa tulehdusriskin vuoksi) Lääkäri ja kätilö taisi nähdä mun naamasta että en oikein innostunut ajatuksesta, joten kätilö tarjosi että voisi antaa vyöhyketerapiaa aluksi. Klo 11 sainki sitten jalkakylvyn ja sen jälkeen kätilö hieroi akupisteitä jaloissa ja laittoi parit akuneulat. Tämän jälkeen lähdin vielä kotiin vähäksi aikaa. Söin ja menin nukkumaan.
Klo 14 tuli mies töistä ja alettiin valmistautua synnärille. Ei otettu vielä mitään mukaan, kun ei oltu varmoja mitkä suunnitelmat on. Klo 15 palattiin sovitusti synnärille.Kätilö otti meidät vastaan opiskelijan kanssa. Supistukset oli ennallaan (ei siis kipeitä) mutta jostain syystä säännölliset supistukset oli laitettu alkamaan klo 14.30? Kätilö oli sitä mieltä että nyt puhkaistaan kalvot synnytyksen jouduttamis mielessä ja en enää vastustanut tätä ajatusta, sovittiin että laitetaan oksitosiini vasta jos sitä tarvitaan. Klo 15.30 kätilö puhkaisi kalvot ja laittoi vauvan päähänä piuhan sydänäänten seurantaa varten. Otettiin käyrää ja mä pötköttelin sängyllä. (Oltiin siis jo synnytyshuoneessa). Mies lähti hakemaan kamppeet kotoa. Pikkuhiljaa alkoi supistukset vähän tuntumaan (synnytyskertomuksessa lukee että klo 17.20), enemmänkin selässä ja vähän tuolla nivusseudulla, ei kuitenkaan kovasti. Pomputtelin jumppapallon päällä jotta vauva painautuisi alaspäin ja luin huoneessa olleita lehtiä.
Klo 18 menin ammeeseen, koska myöhemmin en olisi sinne enää päässyt. Supistukset tuntui vähäisiltä tässä vaiheessa mutta ne tuli kuitenkin säännöllisesti 5-10min välein.Tunnin verran olin ammeessa. Amme oli aika pieni eikä siinä sanut niin hyvää asentoa kuin olisin halunnut. Vedessä ollessa supistukset tuntui kovempina, kun nousin pois tuntemukset taas vähän lieventyi. Mutta miehellekkin sanoin että pehmennetään ainakin sitten kudoksia sillä ammeessa lillumisella jos ei kivunlievityksenä toimi :) (ei sillä että olisin kivunlievitystä tässä vaiheessa vielä kaivannut.
Klo 19.15 Otettiin taas käyrää ja sain tipan käteen antibioottia varten. (lapsiveden menon vuoksi). Kohdunsuu on tässä vaiheessa 6cm auki. Supistukset tuntuu jo sen verran että mies käy säännöllisesti lämmittämässä kaurapussia mun selkään. Pomputtelen taas pallon päällä. Jossain vaiheessa käydään myös vähän kävelemässä osastolla, kun supistukset tulee mies painelee käsillä mun selkää. Klo 20 vaihtuu vuoro, uusi kätilö on mulle naamasta tuttu, vaikuttaa oikein mukavalta. Jutellaan mun toiveista ja mahdollisimman luonnollisesta synnytyksestä. Klo 20.50 Saan aqua-rakkulat (2kpl) selkään. Sattui niin helvetisti se pistäminen, mutta tehosi aika hyvin siihen selkäkipuun. Tässä vaiheessa aloin varmaan käyttää jo vähän ääntä supistusten tultua, se tuntui hyvältä. Aaa-ta huokailin, samalla hengitys pysyi rauhallisena. Tässä vaiheessa kohduu oli edelleen 6cm. Sain akupunktiota voimistamaan supistuksia ja helpottamaan oloa. Akuneulojen paikallaan olo ajan lepäilin sängyllä, mutta jo 15min jälkeen olo alkoi olla siinä aika kamala, joten piti päästä taas ylös.
Klo 21.55 kohdunsuu on 7-8cm auki. Supistukset selvästi kipeitä mutta pärjäsin ihan kivasti niiden kanssa äänenkäytöllä ja kaurapussilla selässä. Kätilö laittoin uudet aqua-rakkulat selkään. Vähän ajan päästä saan vielä uudestaan akupunktiota ja tämän jälkeen supistukset voimistui aika tuntuvasti. Ääni taisi olla jo aika kova kun supistukset tuli, mutta sain pidettyä sen aika matalana (ei mennyt kirkumiseksi). Mies on taas varmaan painellut mun selkää supistuksilla, tai pitänyt mua kädestä. Hyvin oli kyllä hengessä mukana! Klo 23.30 kohduun tilanne on sama ja vauvan pää ei vissiin kunnolla supsituksilla painunut kohdunsuulle ja se kohdunsuun reuna alkoi paksuuntua joten tässä vaiheessa laitettiin oksitosiinitippa tippumaan. (tutkimuksen ajan pitkällään olo oli muuten ihan kamalaa!) Supistukset alkoi olla myös sellaisia että tuntui että ei jaksa enää kauaa, joten pyysin ilokaasun. Sitä hönkäilinkin sitten sitten siinä sängyllä kun tuntui että selkää poltti niin paljon etten enää ylös päässyt. Ilokaasu ei tainnut juuri auttaa mutta li helpompi olla kun keskittyi siihen hönkimiseen. Ei tainnut mennä kauaa kun huomasin että välillä supsituksen tullessa keho lähti ponnistelemaan vähän. Klo 00.10 kohdunsuu olikin melkein täysin auki ja kätilö työnsi supistuksella viimeisen reunan vauvan pään taa ja sain ponnistella kun siltä tuntui. Kyljellään ponnistelin vähän, kokeilin nousta sängyn viereen seisomaan ponnistamaan, mutta tuntui että selkä ei kestänyt sitä joten kipusin takaisin sängylle.
Klo 00.30 aloin ponnistaa kunnolla, mutta supistuksilla ei tullut enää ponnistamisen tarvetta. Synnytyskertomukseenkin on laitettu että supistukset heikkenevät reilusti. Samalla alkoi myös vauvan sydänäänissä olla väähn häikkää sen verran että kone hälytteli ahkerasti. Piti alkaa ponnistaa puoli-istuvassa asennossa mikä oli alkuun aika kamala. Toinen kätilö tuli heti paikalle ja sain ponnistella jalat heidän kylkiään vasten. (lääkärillekin oli kuulemma soitettu käyrän takia, mutta oli sektiossa juuri silloin, jos olsii päässyt niin olisivat kuulemma tehneet imukupin). No minä ponnistelin niillä turkasen huonoilla ja harvoilla supistuksilla , aina supistuksen loppuun tuli pieni ponnistamisen tarve jolla sain vauvaa paremmin tulemaan, muuten mentiin pelkällä sisulla. Pää oli tulossa vähän väärässä asennossa ja jäi junnaamaan häpyluun taa pitkäksi aikaa. Toinen kätilö sitten rupesi aina ponnistuksilla tuki vauvan pyllyä ettei noussut uudestaan ja saatin se tulemaan. Lopulta lääkäri tuli sektiosta mutta sitten ei mennytkään kun kaksi supistusta ja tyttö oli vihdoin ulkona, jos ei olisi ollut niin se imukuppi olsii varmaan tehty. Vauva syntyi siis 1.28, joten aktiivisen ponnistamisen kesto oli 58min. Huh!
Kun näin vauvan niin mun ensimmäinen kysymys oli että paljonko se painaa kun näytti niin isolta. Kätilö snaoi että olisko 3.9kiloa. (No vaakahan näytti vähän enemmän eli sen 4150g). Sain tytön ihokontaktiin ja vaan ihasteltiin sitä miehen kanssa. Kumpikin taisi tirauttaa pienet itkut tässä vaiheessa. Vauva voi onneksi hyvin vaikka käyräkone olikin hälyttäännyt.
Mutta sitten alkoi se projekti istukka. Kohtu ei enää oikein supistanut ollenkaan ja istukka ei meinannut syntyä. Sain aika nopeasti supistavaa lääkettä peräpäähän ja toista suoneen ja istukkaa runnottiin sitten vatsan päältä tulemaan (oli osittain irti ja tihutti vuotoa koko ajan). Vatsa oli jo aika arka ponnistusvaiheen runnomiselta joten höngin ilokaasua samaan aikaan. Istukka syntyi onneksi lopulta kokonaisena. Vuotoa oli yhteensä 1600ml. Mies lähti vauvan kanssa pesuille ja minä pääsi tikattavaksi. (eppari piti leikata kun käyrä hälyytti). Tämän jälkeen sain vauvan takaisin kainaloon ja ruvettiin treenailemaan tissittelyä.
Verta ei tarvinnut mulle tiputtaa kun hemppari oli kuitenkin 91, suihkuunkin jaksoi mennä synnärissä sen jälkeen kun sain sitä samaa "hemohessiä" mitä ne hiihtäjätkin on doupannut :) Vähän kyllä siellä suihkussa heikotti.
Mitkä fiilikset? Hyvät vaikka kaikki ei mennytkään ihan niin kuin oli ajatellut (eikai ne koskaan mene). Oli oli kuollut pari päivää mutta mieli oli hyvä kun oli jaksanut niin hyvin. Mies tsemppasi mua ja kätilö tsemppasi tosi paljon ja niistä sain kyllä voimaa synnytyksessä. Varsinkin ponnistusvaihe oli ihan hirveä, sattui selkään koko ajan niin kamalasti ja tuntui vaan ettei jaksa, varsinkin kun pää ei pitkään aikaan liikkunut siitä häpyluun takaa. Muistan kun vaan hoin koko ajan etten jaksa ja jossain vaiheessa taisin myös laukauista sen perinteisen "mä kuolen". Olin tosi kiitollinen ihanista kätilöistä jotka oli riittävän napakoita siihen hommaan. Mutta olen siis hyvin tyytyväinen synnytykseen vaikka olihan se oikeasti ihan kamalaa!
(ps. vaikka vauva oli iso on lantiossa kuulemma hyvin tilaa. Siksi vauvakin oli tulossa vähän väärässä asennossa, tytön pääkin oli syntyessään ihan pyöreä. Toivotaan kuitenkin että ne seuraavat, jos niitä saadaan, ei kuitenkaan olisi ainakaan isompia kuin tämä.)
20.1
About klo. 8 heräsin siihen että pöksyyn lorahti jotain. Nousin vessaan ja totesin että vuoto oli niin etistä että eiköhän se lapsivettä ole. Alushousut oli siis kunnolla märät, mutta lakanalle asti vuotoa ei riittänyt. Toinen pikkuinen loradus tapahtui puolen päivän aikaan ja sitten ei mitään taas näkynytkään. Koko ajan toivoin että voi kun ne supistukset alkaisi, tiesin nimittäin että synnytys käynnistetään jos ei itse käynnisty veden menon jälkeen, minä kun toivoin synnytyksen luonnolista käynnistymistä. (Edellisestä illastahan mulla oli kyllä tullut kivuttomia supistuksia hyvin säännöllisesti 5-10min välein.)
Mies tuli töistä klo 15 ja lähdettiin käymään kaupassa ja kirjastossa. Tultiin kotiin kai joku 17.30 ja soitin silloin synnärille. Kätilö puhelimessa ei uskonut että kyseessä oli lapsivesi, kun sitä ei enää klo 12 jälkeen ollut tullut. Ohjasi kuitenkin tulemaan synnäriin klo 20 kun vedenmenosta oli 12h.
Synnärillä vastaanotossa odotellessa vettä sitten lurahti taas hiukan. Kätilö otti emättimestä streptokokki näytteen ja teki lapsivesitestin ja totesi että kyllä se lapsivettä on. Kalvoissa oli siis oletettavasti reikä ylempänä ja siksi vettä tuli niin vähän. Kätilö tutki kohdunsuun, tilannetta ei mulle sanonut mutta sormen sai hyvin vauvan päähän eli oisko vähän ollut edistystä aiemmista lääkärikäynneistä. Sitten otettiin tulehdusarvo ja käyrää ja toivotettiin tervetulleeksi aamulla klo 8.
21.1
Yö tuli nukuttua hyvin, kivuttomia supistuksia tuli entiseen malliin, mutta ei yhtäkään kipeää. Mies lähti aamusta vielä töihin ja minä synnärille. Ensin otettiin käyrää ja sitten sain odotella lääkärille pääsyä. Lääkäri taisi ensin ultrata, totesi että vettä on kohdussa hyvin (ei ollut ylläri kun vettä oli ulos tullut niin vähän ), vauva liikkui hyvin ja painoarvioksi sai 3,6kg. Samaa kokoa sai kätilö ja opiskelija arvioksi myös ulkotutkimuksessa. Kohdunsuu oli kaikkien yllätykseksi auki 3-4cm ja lääkäri totesi että voisin jäädä heti saliin oksitosiinitippaan ja kalvojenpuhkaisuun. (seuraavaan päiväänkään ei enää viitsinyt odottaa tulehdusriskin vuoksi) Lääkäri ja kätilö taisi nähdä mun naamasta että en oikein innostunut ajatuksesta, joten kätilö tarjosi että voisi antaa vyöhyketerapiaa aluksi. Klo 11 sainki sitten jalkakylvyn ja sen jälkeen kätilö hieroi akupisteitä jaloissa ja laittoi parit akuneulat. Tämän jälkeen lähdin vielä kotiin vähäksi aikaa. Söin ja menin nukkumaan.
Klo 14 tuli mies töistä ja alettiin valmistautua synnärille. Ei otettu vielä mitään mukaan, kun ei oltu varmoja mitkä suunnitelmat on. Klo 15 palattiin sovitusti synnärille.Kätilö otti meidät vastaan opiskelijan kanssa. Supistukset oli ennallaan (ei siis kipeitä) mutta jostain syystä säännölliset supistukset oli laitettu alkamaan klo 14.30? Kätilö oli sitä mieltä että nyt puhkaistaan kalvot synnytyksen jouduttamis mielessä ja en enää vastustanut tätä ajatusta, sovittiin että laitetaan oksitosiini vasta jos sitä tarvitaan. Klo 15.30 kätilö puhkaisi kalvot ja laittoi vauvan päähänä piuhan sydänäänten seurantaa varten. Otettiin käyrää ja mä pötköttelin sängyllä. (Oltiin siis jo synnytyshuoneessa). Mies lähti hakemaan kamppeet kotoa. Pikkuhiljaa alkoi supistukset vähän tuntumaan (synnytyskertomuksessa lukee että klo 17.20), enemmänkin selässä ja vähän tuolla nivusseudulla, ei kuitenkaan kovasti. Pomputtelin jumppapallon päällä jotta vauva painautuisi alaspäin ja luin huoneessa olleita lehtiä.
Klo 18 menin ammeeseen, koska myöhemmin en olisi sinne enää päässyt. Supistukset tuntui vähäisiltä tässä vaiheessa mutta ne tuli kuitenkin säännöllisesti 5-10min välein.Tunnin verran olin ammeessa. Amme oli aika pieni eikä siinä sanut niin hyvää asentoa kuin olisin halunnut. Vedessä ollessa supistukset tuntui kovempina, kun nousin pois tuntemukset taas vähän lieventyi. Mutta miehellekkin sanoin että pehmennetään ainakin sitten kudoksia sillä ammeessa lillumisella jos ei kivunlievityksenä toimi :) (ei sillä että olisin kivunlievitystä tässä vaiheessa vielä kaivannut.
Klo 19.15 Otettiin taas käyrää ja sain tipan käteen antibioottia varten. (lapsiveden menon vuoksi). Kohdunsuu on tässä vaiheessa 6cm auki. Supistukset tuntuu jo sen verran että mies käy säännöllisesti lämmittämässä kaurapussia mun selkään. Pomputtelen taas pallon päällä. Jossain vaiheessa käydään myös vähän kävelemässä osastolla, kun supistukset tulee mies painelee käsillä mun selkää. Klo 20 vaihtuu vuoro, uusi kätilö on mulle naamasta tuttu, vaikuttaa oikein mukavalta. Jutellaan mun toiveista ja mahdollisimman luonnollisesta synnytyksestä. Klo 20.50 Saan aqua-rakkulat (2kpl) selkään. Sattui niin helvetisti se pistäminen, mutta tehosi aika hyvin siihen selkäkipuun. Tässä vaiheessa aloin varmaan käyttää jo vähän ääntä supistusten tultua, se tuntui hyvältä. Aaa-ta huokailin, samalla hengitys pysyi rauhallisena. Tässä vaiheessa kohduu oli edelleen 6cm. Sain akupunktiota voimistamaan supistuksia ja helpottamaan oloa. Akuneulojen paikallaan olo ajan lepäilin sängyllä, mutta jo 15min jälkeen olo alkoi olla siinä aika kamala, joten piti päästä taas ylös.
Klo 21.55 kohdunsuu on 7-8cm auki. Supistukset selvästi kipeitä mutta pärjäsin ihan kivasti niiden kanssa äänenkäytöllä ja kaurapussilla selässä. Kätilö laittoin uudet aqua-rakkulat selkään. Vähän ajan päästä saan vielä uudestaan akupunktiota ja tämän jälkeen supistukset voimistui aika tuntuvasti. Ääni taisi olla jo aika kova kun supistukset tuli, mutta sain pidettyä sen aika matalana (ei mennyt kirkumiseksi). Mies on taas varmaan painellut mun selkää supistuksilla, tai pitänyt mua kädestä. Hyvin oli kyllä hengessä mukana! Klo 23.30 kohduun tilanne on sama ja vauvan pää ei vissiin kunnolla supsituksilla painunut kohdunsuulle ja se kohdunsuun reuna alkoi paksuuntua joten tässä vaiheessa laitettiin oksitosiinitippa tippumaan. (tutkimuksen ajan pitkällään olo oli muuten ihan kamalaa!) Supistukset alkoi olla myös sellaisia että tuntui että ei jaksa enää kauaa, joten pyysin ilokaasun. Sitä hönkäilinkin sitten sitten siinä sängyllä kun tuntui että selkää poltti niin paljon etten enää ylös päässyt. Ilokaasu ei tainnut juuri auttaa mutta li helpompi olla kun keskittyi siihen hönkimiseen. Ei tainnut mennä kauaa kun huomasin että välillä supsituksen tullessa keho lähti ponnistelemaan vähän. Klo 00.10 kohdunsuu olikin melkein täysin auki ja kätilö työnsi supistuksella viimeisen reunan vauvan pään taa ja sain ponnistella kun siltä tuntui. Kyljellään ponnistelin vähän, kokeilin nousta sängyn viereen seisomaan ponnistamaan, mutta tuntui että selkä ei kestänyt sitä joten kipusin takaisin sängylle.
Klo 00.30 aloin ponnistaa kunnolla, mutta supistuksilla ei tullut enää ponnistamisen tarvetta. Synnytyskertomukseenkin on laitettu että supistukset heikkenevät reilusti. Samalla alkoi myös vauvan sydänäänissä olla väähn häikkää sen verran että kone hälytteli ahkerasti. Piti alkaa ponnistaa puoli-istuvassa asennossa mikä oli alkuun aika kamala. Toinen kätilö tuli heti paikalle ja sain ponnistella jalat heidän kylkiään vasten. (lääkärillekin oli kuulemma soitettu käyrän takia, mutta oli sektiossa juuri silloin, jos olsii päässyt niin olisivat kuulemma tehneet imukupin). No minä ponnistelin niillä turkasen huonoilla ja harvoilla supistuksilla , aina supistuksen loppuun tuli pieni ponnistamisen tarve jolla sain vauvaa paremmin tulemaan, muuten mentiin pelkällä sisulla. Pää oli tulossa vähän väärässä asennossa ja jäi junnaamaan häpyluun taa pitkäksi aikaa. Toinen kätilö sitten rupesi aina ponnistuksilla tuki vauvan pyllyä ettei noussut uudestaan ja saatin se tulemaan. Lopulta lääkäri tuli sektiosta mutta sitten ei mennytkään kun kaksi supistusta ja tyttö oli vihdoin ulkona, jos ei olisi ollut niin se imukuppi olsii varmaan tehty. Vauva syntyi siis 1.28, joten aktiivisen ponnistamisen kesto oli 58min. Huh!
Kun näin vauvan niin mun ensimmäinen kysymys oli että paljonko se painaa kun näytti niin isolta. Kätilö snaoi että olisko 3.9kiloa. (No vaakahan näytti vähän enemmän eli sen 4150g). Sain tytön ihokontaktiin ja vaan ihasteltiin sitä miehen kanssa. Kumpikin taisi tirauttaa pienet itkut tässä vaiheessa. Vauva voi onneksi hyvin vaikka käyräkone olikin hälyttäännyt.
Mutta sitten alkoi se projekti istukka. Kohtu ei enää oikein supistanut ollenkaan ja istukka ei meinannut syntyä. Sain aika nopeasti supistavaa lääkettä peräpäähän ja toista suoneen ja istukkaa runnottiin sitten vatsan päältä tulemaan (oli osittain irti ja tihutti vuotoa koko ajan). Vatsa oli jo aika arka ponnistusvaiheen runnomiselta joten höngin ilokaasua samaan aikaan. Istukka syntyi onneksi lopulta kokonaisena. Vuotoa oli yhteensä 1600ml. Mies lähti vauvan kanssa pesuille ja minä pääsi tikattavaksi. (eppari piti leikata kun käyrä hälyytti). Tämän jälkeen sain vauvan takaisin kainaloon ja ruvettiin treenailemaan tissittelyä.
Verta ei tarvinnut mulle tiputtaa kun hemppari oli kuitenkin 91, suihkuunkin jaksoi mennä synnärissä sen jälkeen kun sain sitä samaa "hemohessiä" mitä ne hiihtäjätkin on doupannut :) Vähän kyllä siellä suihkussa heikotti.
Mitkä fiilikset? Hyvät vaikka kaikki ei mennytkään ihan niin kuin oli ajatellut (eikai ne koskaan mene). Oli oli kuollut pari päivää mutta mieli oli hyvä kun oli jaksanut niin hyvin. Mies tsemppasi mua ja kätilö tsemppasi tosi paljon ja niistä sain kyllä voimaa synnytyksessä. Varsinkin ponnistusvaihe oli ihan hirveä, sattui selkään koko ajan niin kamalasti ja tuntui vaan ettei jaksa, varsinkin kun pää ei pitkään aikaan liikkunut siitä häpyluun takaa. Muistan kun vaan hoin koko ajan etten jaksa ja jossain vaiheessa taisin myös laukauista sen perinteisen "mä kuolen". Olin tosi kiitollinen ihanista kätilöistä jotka oli riittävän napakoita siihen hommaan. Mutta olen siis hyvin tyytyväinen synnytykseen vaikka olihan se oikeasti ihan kamalaa!
(ps. vaikka vauva oli iso on lantiossa kuulemma hyvin tilaa. Siksi vauvakin oli tulossa vähän väärässä asennossa, tytön pääkin oli syntyessään ihan pyöreä. Toivotaan kuitenkin että ne seuraavat, jos niitä saadaan, ei kuitenkaan olisi ainakaan isompia kuin tämä.)
perjantai 10. helmikuuta 2012
"vuoden mutsi"
Prinsessa Paskavarvas oli sitä mieltä että olen vuoden mutsi palkinnon arvoinen. Öisin vauvan itkiessä ja hermostuessani ei kyllä ainakaan tunnu siltä, silloin tuntuu välilä että voisko tämän vielä perua. Aamulla onneksi tyttösen hymyilessä ajatukset on jo unohtuneet täysin :)
1. Tunnen itseni Vuoden Mutsiksi kun... No en kyllä ole tuntenut, mutta onneksi hyvältä tuntuu ainakin silloin kun mies kehuu että hyvin sinä jaksat!
2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on... no tässä vaiheessa haasteellisinta on varmasti ne yöheräämiset (ihan oikeasti tuntuu välillä ettei saa silmiä auki!) ja rintakumin kanssa söhellys öisin. Niin kipeiden nännien kanssa se että miten pidät vauvaa sylissä ettei vahingossakaan osu nänneihin
3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän... Vatsahieronnan ja jalkojen jumppauksen jälkeen turauttaa vaipan täydeltä tavaraa ja tietää että ainakaan pariin tuntiin ei kitistä mahavaivoja!
4. Kello 12 yöllä olen yleensä.... Syöttämässä tyttöä, meillä herätään aika tarkkaan syömään aina 23-24 välisenä aikana.
5. Kello 8 aamulla olen yleensä.... Nukkumassa, tytöllä kun on aamyyön syötön jälkeen usein vähän pidemmät unet.
6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että.. myös ekan viikon jälkeen olisi kiva välillä mennä valmiiksi katettuun ruokapöytään jossa ruokakin odottaa jo lautasella! Niin ja niska ja slekä kaipaisivat sitä hierontaa joka päivä (terveisin äiti joka ei oikei osaa imettää hyvässä asennossa)
7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että.. kiitos kun et ole ollut turhia neuvomassa ja olet aina puhelimella tavoitettavissa, henkinen tuki on ollut tärkeää.
8. Viimeksi kiroilin, kun.... Tyty tarttui tuohon vasempaan tissiin jossa on edelleen aikamoinen haava, ei ollut nautinnollista se imetys.
9. En ole koskaan osannut... nauttia ihan joutenolosta, mutta nyt on pakko kun vauva tuntuu viihtyvän vaan sylissä, yritä nyt sitten pestä siinä edes niitä kakkavaippoja. (onneksi on kantoliina!)
10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä, on... tällä hetkellä haaveilen ihan vaan sohvalla köllöttelystä miehen kainalossa, suukottelusta, isosta kasasta herkkuja ja ehkä lasillisesta punaviiniä.
Niin ja tunnustus pitäisi antaa myös eteenpäin, KAIKKIHAN me ollaan tietty vuoden mutseja mutta, nimetään nyt vuoden mutsiksi ainakin:
- Kaksin kaunihimpi blogin Spatz
- Ever after according Shayna blogin Shayna
- Käsittele varoen blogin Emma
- Pieni ihme blogin Tuittu
mutta tämä mutsi lähtee nyt pelastamaan ähistelevän tytön tuolta sängystä :)
1. Tunnen itseni Vuoden Mutsiksi kun... No en kyllä ole tuntenut, mutta onneksi hyvältä tuntuu ainakin silloin kun mies kehuu että hyvin sinä jaksat!
2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on... no tässä vaiheessa haasteellisinta on varmasti ne yöheräämiset (ihan oikeasti tuntuu välillä ettei saa silmiä auki!) ja rintakumin kanssa söhellys öisin. Niin kipeiden nännien kanssa se että miten pidät vauvaa sylissä ettei vahingossakaan osu nänneihin
3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän... Vatsahieronnan ja jalkojen jumppauksen jälkeen turauttaa vaipan täydeltä tavaraa ja tietää että ainakaan pariin tuntiin ei kitistä mahavaivoja!
4. Kello 12 yöllä olen yleensä.... Syöttämässä tyttöä, meillä herätään aika tarkkaan syömään aina 23-24 välisenä aikana.
5. Kello 8 aamulla olen yleensä.... Nukkumassa, tytöllä kun on aamyyön syötön jälkeen usein vähän pidemmät unet.
6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että.. myös ekan viikon jälkeen olisi kiva välillä mennä valmiiksi katettuun ruokapöytään jossa ruokakin odottaa jo lautasella! Niin ja niska ja slekä kaipaisivat sitä hierontaa joka päivä (terveisin äiti joka ei oikei osaa imettää hyvässä asennossa)
7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että.. kiitos kun et ole ollut turhia neuvomassa ja olet aina puhelimella tavoitettavissa, henkinen tuki on ollut tärkeää.
8. Viimeksi kiroilin, kun.... Tyty tarttui tuohon vasempaan tissiin jossa on edelleen aikamoinen haava, ei ollut nautinnollista se imetys.
9. En ole koskaan osannut... nauttia ihan joutenolosta, mutta nyt on pakko kun vauva tuntuu viihtyvän vaan sylissä, yritä nyt sitten pestä siinä edes niitä kakkavaippoja. (onneksi on kantoliina!)
10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä, on... tällä hetkellä haaveilen ihan vaan sohvalla köllöttelystä miehen kainalossa, suukottelusta, isosta kasasta herkkuja ja ehkä lasillisesta punaviiniä.
Niin ja tunnustus pitäisi antaa myös eteenpäin, KAIKKIHAN me ollaan tietty vuoden mutseja mutta, nimetään nyt vuoden mutsiksi ainakin:
- Kaksin kaunihimpi blogin Spatz
- Ever after according Shayna blogin Shayna
- Käsittele varoen blogin Emma
- Pieni ihme blogin Tuittu
mutta tämä mutsi lähtee nyt pelastamaan ähistelevän tytön tuolta sängystä :)
tiistai 7. helmikuuta 2012
Arki kaksistaan alkaa
Meillä on viime päivät kitisty. Oikeastaan mihinkään muuhun ei ole aikaa kun vauvan tarpeiden vastailuun sen jälkeen kun pääsee väsyneenä kömpimään sängystä. Vuorotellen kokeillaan tissiä, vaipanvaihtoa tai sitten ihan sylitellen yritetään saada pierut tulemaan ulos. Pari päivää annettu d-vitamiinia, joten olisiko sillä syytä tähän masuvaivailuun.
Yöt sujuu ihan koomassa. Tyttö pissaa niin paljon juuri öisin että vaippaa pitää olla vaihtamassa parin tunnin välein (no parin tunnin välein sitä yöllä syödäänkin). Ihan sama oliko kertis vai kestovaippa (joita on nyt käytetty pääasiallisesti ympäri vuorokauden), lakanat kastuu pissasta jokatapauksessa. Päivisin saattaa välillä olla kuiva vaippa kun lähtee vaihtamaan. Olisi ihan kiva jos pissat tulisi tasaisesti pitkin päivää :)
Mies aloitti työt tänään, lähti äsken iltavuoroon. Minua ahdistaa jo valmiiksi että miten me pärjätään, kun pari viimeistä päivää on jo ollut niin hankalia. Lisäksi ongelmaa aiheuttaa tissien kipuilu, sellaista viiltävää kipua on tisseissä aika ajoin. Sammasta ei näyttäisi tyttösen suussa olevan, joten sitä en usko kivun syyksi. Rinnat myös pakkauttuu mukavasti syöttöjen välillä (erityisesti päivisin), tänään jo itkin kun vauva ei herännyt syömään. Tänään huomasin vielä oikeassa rinnassa tukoksen, olen yrittänyt sitä hieroa vauvan imiessa, mutta ei tunnu tyhjenevän. Eri asentojankin olen kokeillut tuloksetta. Toivottavasti ei nyt kehitä tulehdusta siihen kun ei tyhjene kunnolla.
Anteeksi tämä valitus, mutta tämä päivä ei todellakkaan ollut hyvä. Nyt Tyty tuhisee onneksi kantoliinassa (ensimmäistä kertaa). Voin kertoa että sidonta on olevinaan kietaisuristi 2, mutta vauva on kyllä ihan kummallisesti sisällä, no ei kai sen niin väliä miten on kunhan on tyytyväinen :)
Alanis ja Tyty 2vkoa (jo!)
Yöt sujuu ihan koomassa. Tyttö pissaa niin paljon juuri öisin että vaippaa pitää olla vaihtamassa parin tunnin välein (no parin tunnin välein sitä yöllä syödäänkin). Ihan sama oliko kertis vai kestovaippa (joita on nyt käytetty pääasiallisesti ympäri vuorokauden), lakanat kastuu pissasta jokatapauksessa. Päivisin saattaa välillä olla kuiva vaippa kun lähtee vaihtamaan. Olisi ihan kiva jos pissat tulisi tasaisesti pitkin päivää :)
Mies aloitti työt tänään, lähti äsken iltavuoroon. Minua ahdistaa jo valmiiksi että miten me pärjätään, kun pari viimeistä päivää on jo ollut niin hankalia. Lisäksi ongelmaa aiheuttaa tissien kipuilu, sellaista viiltävää kipua on tisseissä aika ajoin. Sammasta ei näyttäisi tyttösen suussa olevan, joten sitä en usko kivun syyksi. Rinnat myös pakkauttuu mukavasti syöttöjen välillä (erityisesti päivisin), tänään jo itkin kun vauva ei herännyt syömään. Tänään huomasin vielä oikeassa rinnassa tukoksen, olen yrittänyt sitä hieroa vauvan imiessa, mutta ei tunnu tyhjenevän. Eri asentojankin olen kokeillut tuloksetta. Toivottavasti ei nyt kehitä tulehdusta siihen kun ei tyhjene kunnolla.
Anteeksi tämä valitus, mutta tämä päivä ei todellakkaan ollut hyvä. Nyt Tyty tuhisee onneksi kantoliinassa (ensimmäistä kertaa). Voin kertoa että sidonta on olevinaan kietaisuristi 2, mutta vauva on kyllä ihan kummallisesti sisällä, no ei kai sen niin väliä miten on kunhan on tyytyväinen :)
Alanis ja Tyty 2vkoa (jo!)
Kestovaippoja hakusessa! Ostan imse vimse kuoria koossa S, M ja L sekä imse vimse flanetteja koossa one size (eli se isompi koko). Jos näitä löytyy laita sähköpostia epa@hotmail.fi
torstai 2. helmikuuta 2012
Note to self
Älä ajattele/katsele mitää vähänkään vauvaan liittyvää kun annat ilmakypyjä rinnoille. Kantoreputkin on jo liikaa! Maitoa on joka paikassa....
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Meidän vuorokausi
Tässä meidän eilinen päivä. Eilen oli siitä erikoinen päivä että meillä oli eka neuvola ja samalla reissulla pistäydyttiin äänestämässä ja vähän kaupassa. Eli ensimmäistä kertaa pois kotoa (viime viikon sairaalassa punnituksella käyntiä lukuunottamatta). Tässä näkyy hyvin myös kuinka usein Tyty syö :)
31.1.2012
Klo 8.00: Tyty herää, käyn vaihtamassa vaipat ja imetän 25min. Tyttö jää virkeäksi, joten mies nousee seurustelemaan Tytyn kanssa ja minä jatkan unia.
9.25: Imetän 25min ja nousen itsekki sängystä. Tehdään miehen kanssa aamutoimia vuorotellen, Tyty hereillä sylissä.
10.45: Tyty nukahtaa
11.25: Tyty herää märkään vaippaan, kuivitus. Imetän 15min ja lähdetään kohti neuvolaa. Tyty suuttuu pukiessa mutta rauhoittuu heti kun pukeminen on suoritettu :)
12.10-13.10: Neuvolassa Tyty pissii vaakalle ja pukiessa vähän valittaa, muuten nukkuu koko käynnin ajan.
13.30-15.00: Käydään miehen kanssa syömässä subwayssa ja vähän kaupoilla (itselle yhdet imetysliivit lisää ja Tytylle pari mekkoa) sekä äänestämässä. Tyty nukkuu koko ajan vaunuissa.
15.20: Tullaan kotiin. Tytylle kuivat vaipat ja imetystä 10min. Jatkaa uniaan miehen sylissä.
16.30: Siirtyy sohvalle tehtyyn pesään jatkamaan uniaan.
17.20: Tyty herää, kuivitus, imetystä 20min. Jää hereille syliin.
18.30: Imetys 10min, Tyty nukahtaa tissille.
20.30: Käyn itse suihkussa ja laitan Tytylle kylpyveden. Pestään ensin kakat, mutta juuri kun olen laskemassa veteen niin Tyty töräyttää kunnon kakat kylpyveteen. Saatiin päivän naurut tästä miehen kanssa! Pesen Tytyn nopeasti hanan alla, kun en jaksa laittaa uutta vettä ammeeseen. Pesunjen jälkeen Tyty jatkaa uniaan.
22.30: Imetän 12min.
23.00: Vaipanvaihto, tässä vaiheessa vaihdetaan kertis päälle. Imetän vielä 10min ja Tyty nukahtaa. Minä ja mieskin ruvetaan nukkumaan.
01.30-02.50: Tyty alkaa ähistellä, tarjoan rintaa mutta ei sitä kunnolla ime, torkutaan ja välillä Tyty vähän imee rintaa.
02.50: Mies kuivittaa Tytyn jonka vaippa on jo falskannut kun on niin täynnä. Alan imettää ja nukahdan itsekkin.
04.40: Herään ja otan rintakumin pois rinnasta. Tyty nukkuu rauhallisena vieressä.
05.30: Tyty herää ja käyn vaihtamassa vaipat. Samalla vähän jumpataan jaloilla (kun Tyty ähistelee niin kovasti) ja saadan isot kakat tulemaan. Käyn pesemässä rintakumit.
06.00: Päästään imetyspuuhiin, Imetän 20min istuen, Tyty pitää tämän jälkeen pienen ähinätauon ja jatkaa imuja vielä 10min. -> klo 6.50 Mies käy kuivittamassa vaipasta pissat ja imetän vielä 5min. Sitten jatketaan unia.
09.20 Tyty taas herää, isä kuivittaa ja minä imetän ja jatkan vielä unia tunnilla.
Selkeitä imetyskertoja kertyy siis n. 10. Unta äidille kertyy n. 7-8h.
31.1.2012
Klo 8.00: Tyty herää, käyn vaihtamassa vaipat ja imetän 25min. Tyttö jää virkeäksi, joten mies nousee seurustelemaan Tytyn kanssa ja minä jatkan unia.
9.25: Imetän 25min ja nousen itsekki sängystä. Tehdään miehen kanssa aamutoimia vuorotellen, Tyty hereillä sylissä.
10.45: Tyty nukahtaa
11.25: Tyty herää märkään vaippaan, kuivitus. Imetän 15min ja lähdetään kohti neuvolaa. Tyty suuttuu pukiessa mutta rauhoittuu heti kun pukeminen on suoritettu :)
12.10-13.10: Neuvolassa Tyty pissii vaakalle ja pukiessa vähän valittaa, muuten nukkuu koko käynnin ajan.
13.30-15.00: Käydään miehen kanssa syömässä subwayssa ja vähän kaupoilla (itselle yhdet imetysliivit lisää ja Tytylle pari mekkoa) sekä äänestämässä. Tyty nukkuu koko ajan vaunuissa.
15.20: Tullaan kotiin. Tytylle kuivat vaipat ja imetystä 10min. Jatkaa uniaan miehen sylissä.
16.30: Siirtyy sohvalle tehtyyn pesään jatkamaan uniaan.
17.20: Tyty herää, kuivitus, imetystä 20min. Jää hereille syliin.
18.30: Imetys 10min, Tyty nukahtaa tissille.
20.30: Käyn itse suihkussa ja laitan Tytylle kylpyveden. Pestään ensin kakat, mutta juuri kun olen laskemassa veteen niin Tyty töräyttää kunnon kakat kylpyveteen. Saatiin päivän naurut tästä miehen kanssa! Pesen Tytyn nopeasti hanan alla, kun en jaksa laittaa uutta vettä ammeeseen. Pesunjen jälkeen Tyty jatkaa uniaan.
22.30: Imetän 12min.
23.00: Vaipanvaihto, tässä vaiheessa vaihdetaan kertis päälle. Imetän vielä 10min ja Tyty nukahtaa. Minä ja mieskin ruvetaan nukkumaan.
01.30-02.50: Tyty alkaa ähistellä, tarjoan rintaa mutta ei sitä kunnolla ime, torkutaan ja välillä Tyty vähän imee rintaa.
02.50: Mies kuivittaa Tytyn jonka vaippa on jo falskannut kun on niin täynnä. Alan imettää ja nukahdan itsekkin.
04.40: Herään ja otan rintakumin pois rinnasta. Tyty nukkuu rauhallisena vieressä.
05.30: Tyty herää ja käyn vaihtamassa vaipat. Samalla vähän jumpataan jaloilla (kun Tyty ähistelee niin kovasti) ja saadan isot kakat tulemaan. Käyn pesemässä rintakumit.
06.00: Päästään imetyspuuhiin, Imetän 20min istuen, Tyty pitää tämän jälkeen pienen ähinätauon ja jatkaa imuja vielä 10min. -> klo 6.50 Mies käy kuivittamassa vaipasta pissat ja imetän vielä 5min. Sitten jatketaan unia.
09.20 Tyty taas herää, isä kuivittaa ja minä imetän ja jatkan vielä unia tunnilla.
Selkeitä imetyskertoja kertyy siis n. 10. Unta äidille kertyy n. 7-8h.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)