Vaunu asiaa

Vaikka tuo huonoa onnea (ainakin omasta mielestä) suunnitella tulevia hankintoja ennen kuin on edes nähnyt elomerkit vatsanahan sisäpuolelta, olen jo tutustunut vaunujen ihmeelliseen maailmaan.

Meidän asunto on toisessa kerroksessa joten vaunuja ei voi tuoda sisälle, ei halua rahtata portaita. Joten olen tullut tulokseen että hommataan rattaat ja saman sarjan pehmeä kantokoppa (jota voi vauvan kasvettua siis käyttää lämpöpussina rattaissa. Hirveästi en ole vielä tutustunut eri merkkien saloihin, mutta nämä ainakin tarvitaan: reilun kokoinen kori, käännettävä aisa (ohjaustanko, mikä se nyt onkaan), tukevat pyörät (ei tarvita mitään hienoja kääntyileviä pikku pyöriä) ja mieluusti kiva väri (niin ja edullinen hinta).

Olen siis oikeasti järkyttynyt noiden vaunujen hinnoista, siis jopa tonni tai yli! Ihan älytöntä. Sitten jos ostan jotkut hobbyhallin halpismallit minua varmaan pidetään huonona äitinä. Mutta että tonni pitäisi maksaa vaunuista. HUHHUH! (Ja sitten vielä kaukalot ja muut varusteet) Pitää varmaan alkaa jo säästää vauvan tarvikkeita varten.

Olen kyllä katsellut yhtä mallia ja sen on Hartan Topline X. On kehuttu keskusteluissa ja hinta (vaikka onkin mielestäni ihan liikaa) on ehkä kohtuullinen. Kori vaan ainakin kuvissa näyttää aika pieneltä. No onneksi vaunujen hakkimisella ei ole mikään kiire, ehtii sitten myöhemmin mennä katselemaan ja tunnustelemaan niitä livenä. Vaihtoehto on myös ostaa vaunut käytettynä, mutta ainakaan vielä en ole eksynyt huuto.netin ihmeelliseen maailmaan.


Yksi hankitahan me on tehty. Jo pari viikkoa sitten mies bongasi että hoitopöydän saisi ilmaiseksi, joten se käytiin noutamassa kellariin odottamaan. Vaatii kyllä maalausta ja jotain ehostusta, sillä se on aika erikoisen värinen kapistus.

Kuvotuksesta

Viikolla 5+6 alkanut kuvotus kesti pahinmillaan viikon, sitten se piti vähän taukoa ja nyt kuvotuksen taso on tasaantunut, ainakin viimepäiviksi. Aamuisin pitää edelleen äkkiä hammaspesun jälkeen sännätä hakemaan pari palaa ruisleipää (miellellään tomaatilla ja juustolla varustettuna) ja nauttia ne sohvalla lähes pitkällään, vaikka leipää ei millään meinaa saada kurkusta alas. Tämä on kuitenkin ainoa mitä aamuisin edes vähän tekee mieli. Kuvotusta ei tämän jälkeen sitten taas tunnukaan. Iltapäivästä kuvotus alkaa tuntumaan yleensä syönnin jälkeen (kummallista?) mutta katoaa taas uudestaan kunnes illalla sen taas tuntuu, söi tai ei. Nukkumaan meno on yllensä kurjaa.

Ei siis mitään ihan perus aamupahoinvointi :)

Ilmapallo maha on edelleen kaverina, mutta pari kertaa cupltatonia kokeillut kun tuntuu että on räjähtämispisteessä. Sen kanssa kai ilmat "ulostautuvat" yöaikana paremmin kuin aiemmin, ja vatsa on olut hyväntuntuinen aamuisin. Toivottavasti mies ei saa mitään hajuhaittoja :D

Muuten olo on ennallaan, pahin ahdistus siitä onko kaikki varmasti kunnossa, on helpottanut. Nyt odotellaan vaan sitä ekaa ultraa joka on 13.7 :)

Alanis 8+2

Ensimmäinen neuvola

Käytiin tänään miehen kanssa neuvolassa ensikäynnillä. Eipä siellä ihmeellisempää ollut, lähinnä käytiin läpi terveystottumuksia ja saatiin hirmu pinkka lukemista kotiin. (Saa nähdä lukeeko mies mitään)
Laskettu aikakin muuttui päivällä, neuvolan kone ilmeiseti laskee sen hiukan eri kaavalla. Tällä hetkellä arvioitu toimituspäivä olisi siis 24.1. Näin olleen raskausviikot on nyt 7+6.

Pahin kuvotus on poistunut, koko viime viikko oli kohtalaisen helppo. Vatsan turvotus vaan lisääntyy entisestään. Ilmapallo maha on jo aamusta ja iltaa kohti se pahenee. Kipeää tekee ja olo on hankala. Väkisin saa röyhtäiltyä hiukan. Ajattelin testata cuplatonia tähän vaivaa, kunhan pääsen apteekkin. Juomisestakaan kun ei tunnu olevan apua.

Viikonloppu vietettiin anoppilassa, ei tarvinnut onneksi vielä kertoa kellekkään. Vaikka miehen kanverin synttäreillä parikin kysyi miksi en juo mitään, sain vedota yövuorojen jälkeiseen koomaan. (Luulisi että on sallittua olla juomatta ilman syytäkin?!) Ensi viikonloppuna valitettavasti mennään samojen ihmisten kanssa keikalle, joten en tiedä meneekö kaksi viikonloppua juomatta kellään läpi. (En siis ole ennen raskauttakaan juuri koskaan juonut, mutta silti ne vaan kyselee) Mitenkä ihmiset oikeasti onnistuu olemaan kertomatta? (no jos ei tosiaan menisi mihinkään ei tulisi kyselyitäkään)

Kertomisesta

Ollaan paljon puhuttu siitä milloin olisi hyvä aika kertoa tuleville isovanhemmille raskaudesta. Miehen äiti on vouhottanut lapsenlapsista jo vuosia miehelleni ja kun hänelle kerromme siitä tietää seuraavan päivänä jo koko miehen suku. Tästä syystä olemme ajatelleet odottaa nt-ultraan, kunhan on nähty että siellä tosiaan on joku! Tasa-arvon merkeissä oma äitinikin saa odottaa tietoa sinne asti. (Vaikka ehkä haluaisin asian jo aikaisemmin kertoa). Kummankin vanhemmille kyseessä on ensimmäinen lapsenlapsi, mutta oma äitini suhtautuu asiaan varmaan hiukan rauhallisemmin.

Olemme kuitenkin menossa viikonloppuna mieheni vanhempien luokse (toiselle paikkakunnalle) ja heti seuraavan viikonloppuna anoppi tulee vierailemaan meillä. Pelkään että raskaus paljastuu jos kuvotus yltyy kovaksi. Uskon että oma äitini arvaa raskauden ennen kuin päästään kertomaan (mutta saa nähdä sitten).
Tällä hetkellä on massu joka päivä niin turvoksissa että tuntuu kuin mahanahka repeäisi, niin voi olla että monet jo silmäilevät mahaa ja miettivät mitä siellä oikein tapahtuu.

Tällä hetkellä asiasta tietää vain me ja kaksi ystääväni joille kerroin tiedon aika nopeasti. Lisäksi hetken mielijohteesta kerroin asiasta pari päivää sitten mummulleni. Ehkä siitä syystä että halusin ilahduttaa häntä jollain kun tuntuu että yksinäisen vanhuksen elämä ei ole muuta kun vaivaa toisen perään.

7+0

 Aloitin blogin, koska on pakko päästä jakamaan kaikki ajatukset jonnekin. Vauva.fi:n foorumi ei tunnu tähän sopivimmalta, vaikka sielläkin käyn. Jos tänne sattuisi joku eksymään niin jätä ihmeessä kommettia :)
Meille tulee siis toivottavasti vauva tammikuussa 2012, jos siis kaikki menee hyvin. Mielessä kun vaan on ne kaikki pahimmat mahdollisuudet. Ehkäisyn lopettamisen jälkeen  tulin aika nopeasti raskaaksi vaikka miehen seksihalutkin loppuvat samalla kun pillerit liuskalta (vaikka mies lopulta ehdotti olisiko nyt se aika), onnistuihin pääsemän sänkyhommiin ovulaation aikoina. 3kk yrittämisen jälkeen saatiin jo haalea plussa mutta menkat alkoi kuitenkin, vajaa viikon myöhässä. Seuraavassa kierrossa tärppäsi ja tässä sitä nyt ollaan.

Viikot hivuttautuu pikku hiljaa eteenpäin. Jännitys siitä onko mahassa oikeasti ketään kasvaa päivä päivältä. Viikon päästä olisi neuvola, mutta eihän sielläkään edes vielä kuunnella sydänääniä. Miten ihmiset oikeasti pystyy selviämään tästä viikkojen epätietoisuudesta. Okei toiset menee alkuraskauden ultraan, mutta eihän siellä näy kun pieni pallo. (Okei olisin halunnut mennä minäkin mutta mies oli sitä mieltä että odottellaan vaan sinne niskaturvokeultraan asti.) Harkitisin jo vakavissani että jos töissä vaikka hiukan ultraisin itseäni, mutta en usko että pystyisin tekemään tätä salaa työkavereilta (eikä se olisi reilua miestäkään kohtaan).

Pahoinvointihan mulla taisi alkaa 5+5. Kuvotus alkoi sängystä noustessa ja jatkui koko päivän, välillä hiukan parempi olo ja välillä kamala kuvotus. Ekat päivät taisin selvitä litkimällä omenamehua, kaiken muun söin väkisin. Iltaisin olo hiukan helpottui, mutta jostain syystä nukkumaan mennessä sängyssä kuvotus tuli takaisin. Oksentanu en ole VIELÄ kertaakaan, vaikka lähellä on jo ollut. Nyt eilinen oli erikoinen päivä kuvotusta ei tuntunut juri ollenkaan aamupalan jälkeen ja tänäänkin on ollut toistaiseksi hyvä olo. Toivon todella että ruisleipä oli minulle ihmelääke, sillä muuten ajatukset karkaa siihen että jos onkin mennyt kesken.

Onhan niitä muitakin oireita, selässä on näppylöitä ollut aika lailla samasta ajasta kun hedelmöittyminen tapahtui, ei siis välttämättä ole edes mikään raskausoire, mutta ei ne ole sieltä mihinkään kadonneetkaan. Naama myös kukkii, yleensä on siis iho todella hyvässä kunnossa. Edes teini-ikäisenä ei ole ollut näin paljon näppyä naamassa!

Mutta tämä tältä erää, luulen että palaan tänne vuodattamaan vielä lukuisia kertoja.