keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Neuvolassa 32+0

Eilen oli taas neuvolan aika ja uuden neuvolatädin. Terkkari vaihtui siis jo kolmatta kertaa. Tämän tädin tiesin ennalta valmennuksesta joten tiesin mitä odottaa. (Ihan  mukava täti siis, mutta kauhee höselö, jonka jutuissa ei välttämättä ole päätä eikä häntää).

Kaikki näytti hyvältä. Se mun jännityksen aihe, hemppari, oli kuin olikin vähän noussut 108->113. Jatketaan nyt rautakuurilla siis vielä kun maha kerran kestää. Pikkuinen melskasi mahassa ja terkkakin ottesi saman asian kuin lääkäri että kovin on matalalla pää jo. Verenpaineet oli hyvät, vaikka edeltävänä yönä heräsin neljän tunnin nukkumisen jälkeen enkä saanut loppuyönä enää oikein unta. (Onneksi viime yön sain nyt nukutta hyvin niin taas jaksaa.)

Paino oli noussut vain 1 kilon 3 viikon takaisesta eli viikko tahti +300 ja jotain grammaa. Eli juuri sopivasti. Turvotuksia on koko ajan kun ei sormus mahdu sormeen, jaloista en osaa enää edes sanoa, kun ne on varmaan koko ajan vähän turvoksissa.

Muuten vointi on ihan hyvä. Sen maanantaisen lääkärin ronklaamisen jälkeen supisteli ihan kamalasti ja yöllä tuli pari ihan kipeää supistustakin (oisko tämä vaikuttanut siihen että en saanut nukuttua) mutta nyt on jo helpottanut. Pitää oikeasti yrittää ottaa rauhallisesti, mutta olen sellainen luonne etten oikein osaa pysyä paikoillani (Ellei käsissä ole ihan super koukuttava neule taikka kirja). Nyt täytyy vaan yrittää sillä lepäillessä suppareita tulee kuitenkin paljon vähemmän.


Siinä vielä mahaa tältä aamulta!

Alanis 32+1

maanantai 28. marraskuuta 2011

Lääkärillä

Koska supparit jatkuu aika muikeina aina kun jotain tekee, päätin jo viikonloppuna että saikkua pitää saada lisää. Töihin kun jos menee ei voi tietää onko kiire vai ei ja jos on kiire, ei voi omia töitään kasata muillekkaan.

Tk-lääkärillä käynti ei innostanut (kuulemma meidän terkkariin ei ollut sanut aikaa viime viikolla edes rytmihäiriöiden takia), joten tulin siihen tulokseen että varaan ajan yksityiselle saman tien, gynekologille tietty, että saa kohdunsuun tilanteenkin tarkastettua. (niin ehkä vähän kiinnosti kurkata myös sinne nahan sisäpuolelle, miten muru voi).

Joten tänään pistettiin sitten rahaa haisemaan ja käväistiin gynellä. Lääkäri oli vanhempi nainen, ihan mukava ja asiallinen. Sain rauhassa kertoa miten asiat on. Kohdunsuun tilanne oli ok, vaikka selvää kypsymistä siellä olikin tapahtunut. Kohdunkaulaa ei saanut enää käsikopelolla mitattua kun oli niin lyhyt, 3cm ultralla mitattuna (h20 oli uä:llä 6cm) ja pehmeä, ulkosuu sormelle auki. (h25 kiinteä ja kiinni).
Ei siis nyt kuitenkaan pelkoa ennenaikaisesta synnytyksestä, kunhan ottaa rauhassa, mutta veikkasi että ei yliaikaiseksikaan mene. Niin ja sanoi että tyypin pää on tosi alhaalla, senhän jo tiesinkin, kun maha "valuu" pystyssä aina tonne alas, niin että kohdunpohja tulee vaan vähän päälle navan.

Ultrattiin myös pikkuista, edelleenkään ei halunnut meille sukupuoltaan paljastaa, joten se nyt säilyköön yllätyksenä loppun asti (rakenne uä:ssäkään ei näyttänyt jalkoväliään). Painoarvioksi saatiin 1799g. Eli ihan keskikäyrille kuulemma asettuu. Siellä se heilui ja harjoitteli hengitystä.

Niin ja siis saikkua on nyt äitiysloman alkuun, totesi että ihan hyvä kun kohdunsuukin kerran jo kypsyy.

Huomenna sitten perus pissanäytteet ja muut neuvolassa :) Vähän jännittää mitä se hemoglobiini on (viimeksi 108), nyt kun vedetty joka päivä rautaa, mutta silti vaan hengästyttää enemmän joka päivä. Oisko laskenut raudasta huolimatta?

Alanis 31+6

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Itsetehtyä vauvalle.

Olen huomannut että täällä pyörii muitakin käsitöihin hurahtaneita, joten esitellään vähän niitä omia saavutuksia. Omia pikku neulomuksia ja virkkuita vauvalle, olkaa hyvä.


 Näistä sukista valkoiset ja vihreät jäi meille, ohje junasukkiin löytyy täältä. Punaiset meni kaverille.(ja toiset samalaiset valkoiset)


Myssyistä myös valkoinen jäi meille, se on tehty tällä ohjeella.


Norjalaismyssyn ohje löytyy täältä, pikku tumput tein ihan omasta päästä.



Villahaalari (100% merinovillaa) tehty myöskin ilman ohjetta, samoin nämä tumput.



Myssyt virkattu ilman ohjetta, jälkimmäiseen käytetty samansävyisiä ohuita sukkalankoja jämiä.
Tässäpä nämä syksyn aikana valmistuneet pikkuneuleet. Lisäksi on itsetehtyjä nuttuja ja myssyjä vielä lisää.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Milloin muru syntyy

Mulla on ollut pari viikkoa jo sellainen fiilis että murunen ei malta odottaa laskettuun aikaan, hyvä jos täysaikaisuuteen. Nyt jotenkin tuntuu siltä vielä enemmän ja viime yönäkin näin unta siitä että muru lähti syntymään, tai siis unen sisällä herätessä pää oli kurkkimassa ja sitten soitettiin kiireellä ambulanssia.
Toivon tietty todella että muru malttaisi asustella mukavassa yksiössään ainakin sinne 36/37 viikoille asti.

Edelleen täällä lepäillään ja silti supistellaan. eritevaroitus! Tänään on myös tullut vanhanveristä vuotoa vähän, sellaista kun tulee ihan kuukautisten lopussa, sellaista ruskeaa.Yöllä oli myös jonkinmoista jomottelua havaittavissa kohdusuulla. Toivottavasti nämä ei nyt viittaa mihinkään! En nyt tiedä oikein mitä tehdä, onneksi viikonlopun voi nyt rauhassa lepäillä ja tiistaina on neuvola. Eiköhän siellä sitten mietitä mitä tehdään. Näillä näkymin tuntuisi parhaalta jatkaa saikkua äitiysloman alkuun asti, mikä tarkoittaa että pitäisi yrittää vonkua aikaa sinne tk-lääkärille ensiviikolla....

Vaikka onkin ns. alalla, tuntuu että oon välillä ihan hukassa, onko tämä normaalia vai ei. Sitten välillä oikein rupean seuramaan tarkasti kaikkia ruumiintoimintoja ja mietin voiko tämä viitata johonkin... Onneksi useimmiten osaan ottaa rauhassa ja nauttia tästä ihanasta ajasta :)


 Kuvassa itse hurautettu kantoliina. Ostin trikoota ja vetelin saumurilla ympäriinsä, siinä se. Sidontoja on tullut testailtua monia kertoja. Tämän lisäksi minulla on "ostettu" trikooliina, jonka äiti on ostanut kirpparilta.

Alanis 31+3

torstai 24. marraskuuta 2011

Taas se supistaa

Pari päivää on mennyt supistellessa hyvin ahkerasti. Toissa iltana ne alkoi sen jälkeen kun oltiin "intiimisti" miehen kanssa. Samana iltana myös paineen tunne tuolla alapäässä oli niin kova että pystyasennossa tuntui että vauva syntyy sieltä ihan nyt. No yö rauhoitti paineen tunteen, mutta supparit on jatkunut. Ne ei ole kovin kipeitä, mutta niistä tulee sellanen puristava tunne mahaan ja kurkkuun? ja pistää vähän puuskuttamaan.

No eilen iltavuoroon menessä oli siis jo vähän tukala olo kun oli koko illan yön ja aamun supistellut. Ja oli niin kiirus ilta että välillä teki mieli itkua tirauttaa kun koko kroppa oli niin kipeä. En meinannut vuoron lopuksi enää päästä kotiin kun kaikki liikuminen koski niin paljon selkään ja lonkkiin. (taitaa olla hormonit jo jonkin verran löysyttänyt noita liitoksia kun kävely oli niin vaikeaa). No tänään oli vapaa päivä, mutta soittelin kuitenkin neuvolaan ja pyysin sen th:n kirjoittamaan saikkua viikonlopun yli. Alkuviikko oliskin vapaata, joten saan nyt olla viikon verran poissa töistä, toivottavasti se helpottaa...

Nyt yritän ottaa rauhallisesti ja päivän aktiviteetti onkin vauvan vaatteiden pesua ja järjestelyä (siinä määrin kun jaksan.) Tajusin vaatteita läpi käydessä, että meillä ei taida olla tarpeeksi pieniä bodyja. 50cm on huikeat 2 kpl ja 56cm (tai kokoa vastaavia) on ehkä 6. Mites pitkään ne vaavit on tollaisia pikkukirppuja, eli miten paljon noita pikkuvaatteita oikein tarvisi? 62/68cm vaatteita taas on aika mukavasti.

ne yhtenä päivänä havaitsemani 2 raskausarpea katosivat kyljestäni eikä niitä ole vielä uudestaan havaittu vaikka on miehen kanssa kuinka tiirailtu!

Alanis 31+2

torstai 17. marraskuuta 2011

Ihosta

Kirjoitin täällä iho-ongelmista. Muutama päivä kirjoituksen jälkeen sain tosiaan lääkäriltä reseptin tuohon aiemminkin käyttämääni Rosazol-voiteeseen. Sitä on nyt levitetty joka ilta suun ympärysihoon viiden viikon ajan ja tällä hetkellä iho näyttää tältä. (alempana vielä vertailun vuoksi viisi viikkoa sitten otettu kuva)



Kuvista ei ehkä sen suurempaa ero voi huomata kun että uusiä märkänäppyjä ei ole naamassa, suurin osa punoittavista kohdista ovat siis "paiseiden" arpia, jotka toivottavasti ajan mittaan haalistuvat. Livenä iho näyttää paremmalta, yksittäinen näppy on nytkin naamassa, mutta se on aina parempi kuin nuo röykkiöt näppyjä (alemassa kuvassa suurin röykkiö jää juuri vähän tuonne leukaperän taa piiloon, ja röykkiöt vaihteli paikkaa naamassa viikottain). Lisäksi meikkivoiteen kanssa iho näyttää todella hyvältä!

Niin ja kirjoitinkin että se pahin ongelma ei niinkään ole ulkonäkö vaan se ihon kutina, se helpottui aika nopeasti kun aloitin antibioottivoidetta käyttää. Ihon kunnon kohentuminenhan taas voi johtua voiteesta tai elimistön hormonitasapainosta, kuka tietää?

Alanis 30+2

tiistai 15. marraskuuta 2011

30+0

Jes, enää kymmenen viikoa laskettuun aikaan (mahdolliseen synnytykseenhän voi olla melkein 13 viikkoa :)
Töitä olisi jäljellä vielä reilu neljä viikkoa, mikä on siis ihan liikaa, olisin valmis jäämään äitiyslomalle nyt ja käyttää päiväni synnytykseen valmistautumiseen, rentoutumiseen, teen juomiseen, vauvan tavaroiden valmiiksi laittoon sekä ihanien kirjojen lukemiseen (esim. Spiritual Midwifery, suosittelen myös muita Ina Mayn kirjoja!). No ehkä maltan odottaa äitiysloman alkuun, jostain syystä minusta vaan tuntuu tällä hetkellä että vauva ei ehkä jaksa odottaa (ainakaan kymmentä viikkoa).

Parin viikon ajan pohje on varoitellut tulveasta krampista. Joka yö jossain vaiheessa asennonvaihdon yhteydessä tuntuu kuin kramppi tulisi, mutta ei tulekkaan. No toissayönä se tuli ja olihan se aivan kamalaa, onneksi mies heräsi siinä ähellykseeni ja kertoi mihin suuntaan nilkkaa tulisi taivuttaa (eli siis varpaat kohti itseä että pohje ojentuu). Kramppi meni, mutta pohje jäi kipeäksi ja on edelleen. Kävely on hankalaa ja aina jalkaa liikkuessa pohje muistuttaa kipeästä kohdastaan. Magnesiumia olen ottanut mutta ei ainakaan vielä ole tuntemuksen helpottanut. Toivottavasti alkaisi helpottaa kun eilen oli hankala olla töissä kun pohje kipuili, tänään on onneksi vapaa päivä.

Ja jotain positiivista myös, iho on ehkä vähän parantunut. En viitsi vielä riemuita kun pari viikkoa takaperin iho näytt paremmlata, mutta pahentuikin uudestaan. Postan aiheesta taas myöhemmin kun näen mitä iholle käy.

edit. OMG! Viikkojen kunniaksi vasemman kyljen iho on vihdoin ilmoittainut vastustavansa mahan kasvua ja siihen on ilmestynyt kaksi vaaleaa raskausarpea!

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Työt

Ei sitä enää jaksa samanlailla töissä. Eilen oli pitkäpäivä eli yhdistetty aamu+iltavuoro (8-21.30). Kun vuoroja suunnittelin reilu 5 viikkoa sitten, ajattelin että kyllähän sitä nyt vielä jaksaa. Ei näköjään jaksa. Vaikka tulin vuoroon vapaapäivältä, meinasin nukahtaa pystyyn jo klo 17. Loppuilta menikin sinnitellessä unen ja valveen rajamailla. Onneksi töissä oli rauhallista eivätkä hoitamani perheet kaivanneet erityistä apua.

Nukuinkin 12 tuntia ihan kevyesti, varmaan olisin nukkunut pidempäänkin jos olisin malttanut jäädä sänkyyn. Nyt on jo parempi olo. Onneksi myös eilen ihanat työkaverit "pakotti" minut välillä sohvalle lepäämään.

Nyt olisi suunnitelmissa vielä yrittää saada vaihdettua vielä listoilla oleva pitkäpäivä. Yövuoroja ei onneksi enää ole, viimeisen tein pari viikkoa sitten. Niin se kroppa vaan kertoo ettei jaksa.

Alanis 29+5

perjantai 11. marraskuuta 2011

Neuvolassa taas

Kävin tänään neuvolassa. Terkkari vaihtuu taas, jo kolmatta kertaa. Tosin tällä kertaa (ja vielä ensi kerralla) kävin samalla terkalla kun ihan aluksi, kun tuo uusi oma on poissa.

Kaikki hyvin mahanahan alla. Kaveri esitelli terkallekin jumppaliikkeitään ja sykkeet pyöri siinä 140 kieppeillä (kuten aina). Sf mitta on kasvanut hyvin, 27cm, (vaikka siitä viimeksi oltiinkin huolissaan) ja ollaan taas keskikäyrällä.

Omasta voinnista kerroin nyt tulleista tykkyttely tuntemuksista ja niihin liityen pulssin kiihtymisestä (ihan levossa siis). Pulssi hakannut 100. Eilenkin sohvalla istuessa alkoi yhtäkkiä huimata ihan kamalasti ja pulssi alkoi hakata, meni onneksi nopeasti ohi. Terkka käski kuulostella näitä ja jos alkaa tulle enemmän, pitäisi vissiin lääkärille mennä näytille.

Onkos muilla ollut tykyttelyjä raskausaikana? Ainakin olen lukenut että sellaisia saattaa olla.

Hb oli myös tippunut, vaikka olo onkin ollut kohtalaisen hyvä. Oli tällä kertaa 108 (viimeksi 120) joten nyt pitäisi vissiin yrittää muistaa ottaa rautatablettia. Pitkään sitä pärjättiinkin ilman rautaa. Ruokavalion suhteen ei voi oikein enää tehdä muutoksi kun syön monipuolisesti ja myös paljon rautapitoisia kasviksia (ja lihaa).

Paino on lisinyt ihan kiitettävästi, viikkovauhti taisi olla +750g. Pyöreissä lukemissa oltiin tänään, eli 70 kiloa meni rikki, ollaan siis toisella kymmenellä menossa :O Uskon kyllä että turvotuksilla on osuutta asiaan, sillä tuntuu että joka paikka on turvoksissa. Mieskin nauroi mun iltavuoron jälkeisille jaloille, kuulemma oli kun vanhan mummon nilkat :) Sormuskaan ei meinaa mahtua sormeen kuin välillä, vaikka ennen oli vähän väljä. Suurin osa painostakin on tuossa masussa, sillä edelleen saan päälle farkut joita käytin ennen raskautta. Tässä vähän todistusaineistoa masun kasvusta, se on oikeasti ihan valtava!
Vertailun vuoksi viikon 24 kuva.


 Onhan tuo jo aikamoinen ja vielä kasvaa kymmenisen viikkoa! Turvotusta taitaa olla tossa mahassakin, kun siihen painaa sormet, vaaleat jäljet näkyy joku puoli minuuttia!

Alanis 29+3

lauantai 5. marraskuuta 2011

Viikot vierii

Tuntuu että aika kuluu todella nopeasti. Reilu viikon päästä saavutetaan jo 30viikon rajapyykki, ihan huimaa! Vastahan tässä odotettiin että maha alkaa kasvaa ja päästäisiin 10 viikon paremmalle puolelle :D

Maha on ainakin työkavereiden mielestä ottanut kovaa kasvuspurttia, kaikki tuntuvat kommentoivan että johan se kasvaa. Kai se totta on kun tuntuu että pitää siirtyä jo seuraavan kokoon työpaidassa (alkuperäisestä koosta xs, siirryin kokoon s vasta vajaa kuukausi sitten). Selällään köllötellessä, maha tuntuu kyllä edelleen tosi pieneltä, kohtukaan ei paljoa yli navan ulotu, ja odotan kauhulla ensi viikon neuvolaa, onko se sf mitta nyt sitten kasvanut tasaisesti, vai jatkaako laskuaan käyrällä. (Täällä ei siis todellakaan vielä koeta potkuja lähellekään kylkiluita!)

Pikku kaveri muljuaa kyllä jo aika kovalla voimalla ja ahkerasti, ja tuntuu tuo omaan käteen kasvaneen. Asentoa kohdussa ei enää vaihdeta niin paljoa kuin pari viikkoa sitten, vaan tuo tuntuu aika tyytyväisenä köllöttelevän pitkittäin, selkä minun oikeaa kylkeä kohti. Potkuista päätelleen pää alaspäin. Vaikka olen tehnyt paljon ulkotutkimuksia, on tuon oman mahan tunnustelu silti jotenkin vaikeaa, tuntuu että oma pikkuinen on siellä aina ihan kippuralla eikä päästä ja takapuolesta saa mitään eroa (ehkä se helpottuu kun pikkuinen kasvaa entisestään).

Eilen saatiin muuten tietää että vaunut kotiutuu noin kuukauden päästä, onhan niitä tässä jo odoteltukin, mutta onneksi tulevat kuitenkin ajoissa ennen vauvan syntymää (tai voihan se sieltä vaikka heti tulla! mutta en usko että paljoa ennen laskettua aikaa syntyy)

Alanis 28+3